Yhteen vai erilleen

Mikä on yhdyssana?

Kun peräkkäiset sanat yhdessä muodostavat käsitteen nimityksen, ne kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esimerkiksi aamupala, iltapäivälehti, puutarhakalustenäyttely, viikonloppu, maailmanmestaruuskilpailut. Kyseessä on yhdyssana.

• Sanajono kirjoitetaan aina yhteen, kun ensimmäinen sana on perusmuotoinen eli nominatiivissa oleva substantiivi, esim. aamupala, tulikuuma. Sen sijaan kun ensimmäinen sana on jossakin muussa sijamuodossa tai se on adjektiivi, kokonaisuuden hahmottuminen yhdyssanaksi tai erilleen kirjoitettavaksi sanojen liitoksi vaihtelee: jos kokonaisuus on vakiintunut ilmaisemaan tiettyä merkitystä tai jos se muuten hahmottuu termimäiseksi, kyseessä on yhteen kirjoitettava yhdyssana, muulloin erillisten sanojen liitto. Joissakin tapauksissa sekä yhteen että erilleen kirjoittaminen on mahdollista, esim. tupakansavu ja tupakan savu.

• Joskus se, että sanajonon ensimmäisellä sanalla on oma määrite, voi johtaa kokonaisuuden hahmottamiseen erillisten sanojen liitoksi:

• Yhdyssanan voi usein tunnistaa kuulostelemalla ilmauksen sanojen painoa. Yhdyssanassa pääpaino on ensimmäisen sanan ensimmäisellä tavulla, erilleen kirjoitettavien sanojen liitossa taas kaikki sanat ovat yhtä painokkaita:

• Yhdyssanan osien välissä ei voi olla esimerkiksi liitepartikkelia kin (ei mahdollinen: kivikintalo, vrt. pienikin talo).

• Joillakin sanoilla on erityinen, vain yhdyssanoissa käytettävä muoto:

• Eräissä tapauksissa yhdyssanan osien rajaa selventämässä käytetään yhdysmerkkiä, esim. ylä-ääni, kanta-asiakasetu, A-rappu, pop-ohjelma, Turku-halli.

Alkuosa perusmuodossa (nominatiivissa)

Tulosopimus, huippukokki

Yhdyssanan perustapaus on sanajono, jossa kaksi substantiivia muodostaa termimäisen tai muuten merkitykseltään erikoistuneen kokonaisuuden ja alkuosa on perusmuodossa eli nominatiivissa:

Yhteen kirjoitettavia sanoja voi olla myös enemmän kuin kaksi, sillä alku- tai jälkiosa itsekin voi olla yhdyssana:

• Eräitä substantiiveja käytetään vahvistamaan toisen substantiivin merkitystä. Tällöinkin sanojen kokonaisuus hahmottuu tavallisesti yhdyssanaksi:


Epämuodollisemmassa tyylissä jotkin substantiivit esiintyvät myös erillisinä määritteinä: ihme tapaus.

Koulukypsä, vilkasliikkeinen

Kun sanajonon jälkiosana on adjektiivi ja alkuosana sitä määrittävä perusmuotoinen sana, kokonaisuus muodostaa aina yhdyssanan:

Sanajono kirjoitetaan yhdyssanaksi myös silloin, kun alkuosana on jälkiosaa vahvistava sana, joka ei sellaisenaan esiinny yksin:

Sellaiset sanat kuin tuiki ja ani on kuitenkin vanhastaan suositettu kirjoitettavaksi erilleen, esim. tuiki tavallinen, ani harva.

Kevytmaito mutta kevyt keskustelu

• Tavallisesti adjektiivi kirjoitetaan erilleen määrittämästään substantiivista, esim. iso laiva, harmaa takki, kevyt keskustelu. Kuitenkin kun adjektiivi ja substantiivi muodostavat yhdessä merkitykseltään erikoistuneen käsitteen nimityksen, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen:

Erillisten sanojen liitolla on yleensä eri merkitys kuin yhdyssanalla:

isovarvas	iso varvas
harmaalokki	harmaa lokki
vanhapoika	vanha poika
korkeakoulu	korkea koulu
halpahalli	halpa halli
särkynytsydän	särkynyt sydän

 
Vaikka kyseessä olisi yksi termimäinen kokonaisuus, jotkin tapaukset vain ovat vakiintuneet erilleen kirjoitettaviksi. Tällaisia ovat mm. kuvailmaukset harmaa talous, pimeä raha, kylmä sota sekä sellaiset tapaukset kuin raskas liikenne, kevyt liikenne, kevyen liikenteen väylä.

• Osassa adjektiivialkuisista yhdyssanoista sekä alku- että jälki-
osa taipuvat, osassa alkuosa ei taivu. Joissakin tapauksissa on vaihtelua.

Alkuosa ei taivu:	isoäiti, isoäidin, isoäidille ohutsuoli, kevytmaito, raskasmetalli, lyhytterapia
Alkuosa taipuu:	nuoripari, nuortaparia kultainennoutaja, kultaistanoutajaa vanhapoika, vanhaapoikaa särkynytsydän, särkyneensydämen
Alkuosa taipuu tai ei taivu:	isovarvas, isovarpaan ~ isonvarpaan  mustapippuri, mustapippuria ~ mustaapippuria

 

Maija-parka vai Maija parka? Pikkutyttö vai pikku tyttö?

• Ilmaus, jossa on alkuosana substantiivi (joko yleissana tai erisnimi) ja jälkiosana kulta, parka, raukka, ressukka, rukka tms., voidaan kirjoittaa yhdyssanaksi tai hahmottaa niin, että jälkiosa on luonnehtiva määrite (kuten päivittelyissä tai vaikkapa kirjeen puhuttelussa). Kun kyseessä ei ole yhdyssana, molemmilla sanoilla on oma pääpaino.

Sana pikku on taipumaton, ja se on aina määrittämänsä sanan edellä, joko yhdyssanan osana tai itsenäisenä määritteenä:

• Taipumattomia ovat myös mm. eri, ensi ja viime. Ne kirjoitetaan substantiivin määritteinä pääasiassa erikseen, paitsi jos kyseessä on kiteymä. Kuitenkin inen-loppuisen adjektiivin kanssa ne kirjoitetaan aina yhteen.

Koeajaa, sauvakävellä

Kun sanajonon jälkiosa on verbi ja alkuosana on perusmuotoinen eli nominatiivimuotoinen substantiivi tai adjektiivi, kokonaisuus kirjoitetaan yhdyssanaksi:

Useat tällaisista yhdysverbeistä esiintyvät vain muutamissa harvoissa taivutusmuodoissa:

Vastaavat substantiivit saattavat olla tavallisiakin: tyhjäkäynti, pakkosiirto. Monet puheena olevat verbit onkin muodostettu nimenomaan yhdyssanasubstantiivin pohjalta, esim. peruskorjaus > peruskorjata.

Alkuosa n-loppuisessa muodossa (genetiivissä)

Luokanopettaja vai luokan opettaja?

Kun sanajonon ensimmäinen sana on n-loppuisessa muodossa eli genetiivissä ja kokonaisuudella on kiteytynyt tai erikoistunut merkitys, kyseessä on yhdyssana, esimerkiksi äidinkieli, vuodenaika. Kyseessä voi olla myös mm. erikoisalan termi tai ammattinimike.

Usein sekä yhteen että erilleen kirjoittaminen on periaatteessa mahdollista. Ratkaisu voi riippua siitä, hahmottuuko sanojen kokonaisuus termimäiseksi kokonaisuudeksi vai luonnehditaanko ilmiötä tekstiyhteydessä väljemmin. Erilleen kirjoittaminen saattaa korostaa myös sitä, että alkuosa viittaa johonkin tiettyyn yksilöön tai asiaan eikä lajiin yleisesti. Joskus eroa yhdyssanan ja sanojen liiton välillä ei ole.

tupakansavu		tupakan savu
painonhallinta		painon hallinta
energiankulutus		energian kulutus
ilmastonmuutos		(Suomen) ilmaston muutos
luokanopettaja		kolmannen luokan opettaja

 
Huom. Vaikka esimerkiksi kielten nimet muodostavat kiinteän kokonaisuuden, ne ovat vakiintuneet erilleen kirjoitettaviksi:

Adjektiivi ja siitä muodostetut sanat ovat kuitenkin yhdyssanoja:

Raudanluja, luonnonmukainen, vuoden mittainen

• Myös n-loppuisen eli genetiivimuotoisen substantiivin tai adjektiivin ja adjektiivin kokonaisuus on voinut vakiintua yhdyssanaksi. Merkitys on tällöin yleensä kuvallinen tai muuten abstrakti:

• Substantiivin genetiivimuoto ja inen-loppuinen adjektiivi kirjoitetaan kiteytyneissä tapauksissa yhteen, muutoin erilleen:

Jos adjektiivi kuvaa hahmoa tai aistittavuutta, se voidaan kirjoittaa substantiivin kanssa yhteen tai siitä erilleen. Kuitenkin jos substantiivi viittaa johonkin yksilöivästi, sanat kirjoitetaan erilleen.

Hyväntuntuinen vai hyvän tuntuinen?

• Adjektiivin genetiivimuodon ja inen-loppuisen adjektiivin kokonaisuus on voinut kiteytyä yhdyssanaksi:


• Muutoin sanat voi kirjoittaa erilleenkin:

Tummanvihreä vai tumman vihreä?

Värin laatua tai sävyä kuvaava substantiivin genetiivimuoto muodostaa värin nimen kanssa tavallisesti yhdyssanan. Mitä pitempi tai yksilöivämpi substantiivi on, sitä yleisemmin sanajono kuitenkin kirjoitetaan erilleen:

Värin laatua tai sävyä kuvaava genetiivimuotoinen adjektiivi voidaan kirjoittaa värin nimen kanssa yhteen tai siitä erilleen:

Arvottavat adjektiivit sen sijaan ovat erillisiä määritteitä: kauniin sininen, ihanan punainen. Myös perusmuotoinen määrite kirjoitetaan erilleen: kirkas turkoosi, tumma beige.

Tämäntyyppinen vai tämän tyyppinen?

Kun inen-loppuisella adjektiivilla, kuten hintainen, ikäinen, laajuinen, mallinen, merkkinen, pituinen, tapainen, tyyppinen, värinen, on genetiivimuotoisena määritteenä pronomini, esim. minkä, tämän, sen, sanajono voidaan periaatteessa kirjoittaa joko yhteen tai erilleen. Eri pronominien kesken on kuitenkin vaihtelua: esimerkiksi saman ja muun kirjoitetaan adjektiivin kanssa yleisemmin yhteen, kun taas persoonapronominit (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän) ja kysymyspronomini kenen on tavallisempaa kirjoittaa erilleen:

Huom. Pronomini ja lainen kirjoitetaan yleensä yhteen: minkälainen, kaikenlaisia, samanlainen, minunlaiseni (~ minun laiseni).

Muita tapauksia

Irtisanoa vai sanoa irti?

Muutamat verbit muodostavat määritteensä kanssa kiinteän kokonaisuuden, esim. sanoa irti, pitää yllä. Kun määrite on verbin edellä, sanat kirjoitetaan yhteen, ja kun se on jäljessä – joko välittömästi tai kauempana – erilleen:

Maastamuutto, avusta kieltäytyminen

• Verbistä voi muodostaa teonnimisubstantiiveja eri tavoin, esim. muuttaa > muutto, muuttaminen, palata > paluu, palaaminen. Termiksi näistä valitaan tavallisesti muu kuin minen-loppuinen muoto: esim. muutto (pikemminkin kuin muuttaminen) ja valmistus (pikemminkin kuin valmistaminen). Kun tällaisella substantiivilla on edellään määritteenä adverbi (kuten ulos, perille) tai paikallissijainen substantiivi (esim. koulussa, alueelle), kokonaisuus voidaan merkityksestä riippuen hahmottaa yhdyssanaksi tai sanojen liitoksi: mitä kiteytyneempi tai vakiintuneempi merkitys, sitä selvempi yhdyssana. Sanakohtainen vaihtelukin on mahdollista. Sama pätee tekijännimiin.

poissaolot		päiväkodissa olo
kunnossapito		vankeudessa pito
ulosmarssi		kentälle marssi
perillepääsy		parkkihalliin pääsy
maastamuutto		alueelta muutto
maahanmuuttaja		kaupunkeihin muuttajat
aseistakieltäytyjä		herkuista kieltäytyjä

 
Edellä erilleen kirjoitetuista sanaliitoista syntyy yhdyssanoja, kun kokonaisuuteen lisätään yhteinen jälkiosa: päiväkodissaoloaika, alueeltamuuttosuunnitelmat. Usein pitkän yhdyssanan sijasta voi kuitenkin käyttää toisenlaista ilmausta, esim. suunnitelmat muuttaa alueelta.

• Kun sanajonon jälkimmäisenä osana on verbistä muodostettu minen-loppuinen substantiivi, sanat kirjoitetaan tavallisesti erilleen. Termin muodostavat sanat kirjoitetaan kuitenkin yhteen.

Kokoon taitettava vai kokoontaitettava?

• Kun sanajonon jälkiosana on ns. partisiippimuoto eli verbinmuoto, jonka lopussa on va, vä, nut, nyt, tu, ty, sanat kirjoitetaan vakiintuneen tavan mukaan yleensä erilleen, samoin jos jälkiosana on verbin ns. infinitiivimuoto eli essa-, essä-, en-loppuinen muoto:

Kun kokonaisuuden merkitys kiteytyy tai muuttuu kuvalliseksi, sanat kirjoitetaan yleensä yhteen:

Standup,  stand-up vai stand up?

Useampiosaiset sanakokonaisuudet voivat lainautua vieraasta kielestä joko sanojen liittoina (esim. hole in one) tai yhdyssanoina (hole-in-one, taxfree tai tax-free). Periaatteessa sitaattilainan voi suomenkielisessä tekstissä aina kirjoittaa lainanantajakielen tapaan. Jos kuitenkin halutaan noudattaa suomen yhdyssanojen oikeinkirjoitusperiaatteita, tällaiset sanajonot kannattaa kirjoittaa yhteen. Selvyyden vaatiessa käytetään yhdysmerkkiä. Erityisesti tämä koskee englannista lainattuja sanoja:

Monet adjektiivialkuisetkin sanakokonaisuudet ovat mahdollisia yhdyssanoja:

Yhteen kirjoitettu sanakokonaisuus on yksinkertaisempi käytössä silloin, kun se itse on yhdyssanan osana. Vaihtoehtona on erilleen kirjoitettujen sanojen liitto, jolloin ennen yhdysmerkkiä tulee välilyönti:

Eri aloilla on eri määrin tarvetta käyttää tällaista vierasperäistä sanastoa, jolle ei aina ole helppoa keksiä ytimekästä suomenkielistä vastinetta. Vieraasta tulee käytössä omaa. Silti suomenkielistäkin vaihtoehtoa kannattaa mahdollisuuksien mukaan harkita!

Nurin päin vai nurinpäin?

Kun kaksi sanaa esiintyy usein yhdessä, niistä muodostuu kiinteä kokonaisuus, sanapari, vaikka kyseessä ei olisikaan käsite tai termi. Tällaisissa tapauksissa toinen tai kumpikin osa on tavallisesti pikkusana eli sanaluokaltaan partikkeli tai adverbi (esim. kuin, päin, vastoin) ja toinen on pronomini (esim. sen, sitä, kaiken). Kiteytyneen sanaparin merkitys pysyy samana riippumatta siitä, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erilleen. Valtaosin ne on kuitenkin perinteisesti suositettu kirjoitettavaksi erilleen. Jonkin verran on vanhastaankin ollut sanakohtaista vaihtelua. Sanaparit kirjoitetaan yhteen tai erilleen seuraavien pääperiaatteiden mukaisesti:

Sanaparien yhteen ja erilleen kirjoittaminen

Laji		Esimerkkejä
Jos sanaparin jälkiosana on kuin tai kun, sanat kirjoitetaan erilleen.		ennen kuin, niin kuin yhtä kuin sitten kun
Jos sanaparin alkuosana on pronomini (esim. sen,sitä, sillä, minkä, jonkin, muun) tai sana niin, kaikki ja jälkiosana esim. verran, takia, sijaan, tavalla, sanat kirjoitetaan erilleen.		sen sijaan, sen tähden, sitä vastoin sillä lailla, minkä tähden, jonkin verran, muun muassa, kaiken kaikkiaan, niin ikään
Jos sanaparin alkuosana on adverbi tai partikkeli ja jälkiosana päin, sekä yhteen että erilleen kirjoittaminen on mahdollista. Huom. kiteymät! Huom. Kun päin-sana esiintyy substantiivin tai pronominin kanssa, sanat kirjoitetaan erilleen.		alas päin ~ alaspäin, täällä päin ~ täälläpäin, nurin päin ~ nurinpäin eespäin, avopäin, poikkipäin mereltä päin, Helsinkiin päin, meillä päin pre- tai postpositiona: päin seiniä, minua päin
Jos sanaparin jälkiosana on verbin ns.infinitiivi- (esim. ottamassa, ollessa) tai partisiippimuoto (esim oleva, otettu), sanat kirjoitetaan erilleen,		lukuun ottamatta, läsnä ollessa, läsnä oleva, huomioon otettu, niin sanottu
Erilleen kirjoitettavaksi suositetaan samanhahmoiset kiteytyneet sanaparit.		hujan hajan, mullin mallin, ristiin rastiin, suurin piirtein

Kirjoitus sisältyy Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaaseen.


Katso myös Kiteytyneet sanaparit ja Yhdyssanat.