Lainausmerkit

Kun puhutaan lainausmerkeistä, tarkoitetaan tavallisesti kokolainausmerkkejä. Suomenkielisessä tekstissä käytettävät kokolainausmerkit ovat kaarevat ”, ja ne ovat samanmuotoiset lainatun jakson alussa ja lopussa: ”– –.” Kirjoissa ja lehdissä käytetään myös kulmalainausmerkkiä ». Sekin on samanlainen lainauksen alussa ja lopussa. Kaareva lainausmerkki saadaan uudella näppäimistöllä yhdistelmällä AltGr + vaihto + 2. Kulmalainausmerkki taas tuotetaan yhdistelmällä AltGr + vaihto + 3.

Lainausmerkki kirjoitetaan ilman välilyöntiä yhteen viereisen, lainaukseen sisältyvän sanan kanssa, loppulainausmerkki myös lainaukseen sisältyvän välimerkin kanssa:

• Lainaukset voivat olla teksteissä hyvinkin erimittaisia ja erityyppisiä, ja ne voidaan esittää eri kohdissa tekstiä eri tavoin. Tämän moninaisuuden vuoksi tässä oppaassa ei ole mahdollista esittää esimerkkejä kaikentyyppisistä lainausmerkkejä sisältävistä tapauksista.

Lainausmerkit ja suora lainaus

Tavallisimmin lainausmerkeillä osoitetaan, että teksti on suoraa lainausta jonkun puheesta, ajatuksista tai kirjoituksesta. Tällaisen lainauksen edellä voi olla johtolause, joka kertoo, kuka puhuu tai kirjoittaa:

Johtolauseen jäljessä on siis kaksoispiste, sen jälkeen välilyönti ja lainausmerkki kiinni lainausta aloittavassa sanassa. Lainauksen sisältämä piste, kysymys- tai huutomerkki tai kolme pistettä tulee ennen loppulainausmerkkiä. Lainausmerkin jälkeen ei enää käytetä erillistä pistettä.

Kun johtolause on lainauksen jäljessä, loppulainausmerkkiä seuraa pilkku:

Jos kuitenkin lainatun jakson lopussa on kysymys- tai huutomerkki, johtolauseen edellä ei käytetä pilkkua:


Jos lainaus päättyy kolmeen pisteeseen, lainausmerkin jälkeen voi käyttää tai olla käyttämättä pilkkua:

Kun johtolause on lainauksen keskellä ja lainaus sisältyy yhteen virkkeeseen, johtolause erotetaan molemmin puolin pilkulla:

Johtolausetta ympäröivät lainaukset voivat myös muodostaa omat kokonaisuutensa, jolloin johtolauseen perään tulee piste:


• Kun lainaus on useamman kuin yhden kappaleen pituinen, voidaan lainausmerkkejä käyttää normaaliin tapaan sitaatin alussa ja lopussa. Hyvin pitkässä lainauksessa lainausmerkkejä voidaan selvyyden vaatiessa käyttää kunkin kappaleen alussa ja lopussa. Painetussa tekstissä lainaukset voidaan erottaa muusta tekstistä myös erilaisilla typografisilla keinoilla, esimerkiksi sisennyksellä.

Lainausmerkkien sijasta vuorosanaviiva

Lainausmerkkien sijasta käytetään usein ajatusviivaa ns. vuorosanaviivana eli repliikkiviivana varsinkin lehtien haastatteluissa ja dialogia sisältävässä kaunokirjallisuudessa. Seuraavassa esimerkissä Seitsemän veljeksen puhejakso esitetään käyttäen ensin lainausmerkkejä, sitten vuorosanaviivoja:

Vuorosanaviivaa käytettäessä puheenvuoron vaihtuminen osoitetaan siis aloittamalla lainaus uudelta riviltä. Samoin muu kerronta alkaa lainauksen jälkeen uudelta riviltä. Sen sijaan saman puhujan vuorosanat voidaan pitää tilan salliessa samalla rivillä.

Johtolause saattaa olla myös virkkeen keskellä. Tällöin sitaatti jatkuu johtolauseen ja uuden vuorosanaviivan jälkeen pienellä alkukirjaimella ja samalla rivillä:

Jos johtolause on koko lainauksen edellä, lainaus aloitetaan vuorosanaviivaa käytettäessä uudelta riviltä:

Lainausmerkit muunlaisissa lainauksissa

• Usein lainataan lentävää lausetta, sananlaskua tms. siten, että lainattu jakso sulautuu virkkeen osaksi ilman kaksoispistettä. Tällöin lainaus voidaan aloittaa isolla tai pienellä alkukirjaimella. Pientä kirjainta käytetään, kun halutaan osoittaa lainauksen olevan osa kokonaisuudesta. Päättövälimerkki tulee lainausmerkkien sisään, jos virkkeessä on kaksoispisteen erottama johtolause, muuten lainausmerkkien jälkeen:

• Kun lainauksella ei ole selvää johtolausetta tai lainauksen kysymysmerkki kuuluu selvästi itse lainaukseen, virkkeen voi lopettaa pisteeseen:

Jos kysymys- tai huutomerkki kuitenkin kuuluu virkkeen aloittavaan johtolauseeseen, se tulee lainausmerkkien ulkopuolelle:

Yksi kysymysmerkki riittää silloinkin, kun sekä johtolause että lainaus ovat muodoltaan kysymyksiä. Jos virkkeessä on kaksoispisteen erottama johtolause, kysymysmerkki jää lainausmerkkien sisään:

Jos kaksoispisteen erottamaa johtolausetta ei ole, kysymysmerkki tulee lainausmerkin jälkeen:

Huom. Epäsuora lainaus ilmaistaan käyttämällä esimerkiksi että-lausetta tai mukaan-ilmausta; lainausmerkkejä ei käytetä:

Lainausmerkit tyylin merkkinä

• Lainausmerkeillä voidaan osoittaa sana toisesta tyylilajista lainatuksi tai muuten poikkeavalla tavalla käytetyksi:

Lisäksi lainausmerkeillä voidaan osoittaa kirjoittajan asennetta, esimerkiksi ironista tai kriittistä suhtautumista johonkin ilmiöön:

Tässä kirjoittaja haluaa lainausmerkeillä osoittaa, että ilmaus kaupunkivarikset on peräisin muualta ja että hänen asenteensa sitä kohtaan ei ole neutraali. – Tekstin lukija saattaa kuitenkin tulkita lainausmerkit toisella tavalla kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Lisäksi on hyvä muistaa, että tiuhaan käytettyinä lainausmerkit tyylikeinona tekevät tekstistä levotonta ja joskus kömpelöäkin.

Lainausmerkeillä voi osoittaa, että puheena on jonkin termin epävirallinen muoto. Tällöin lainausmerkit tulevat koko sanan ympärille, eivät vain termin osan ympärille:

Tyylillisesti neutraalimpi merkintätapa tällaisissa tapauksissa on kuitenkin lyhenne nk. tai ns.

Lainausmerkit teosten nimissä

Kirjan, elokuvan tai muun teoksen samoin kuin mm. kurssin tai ohjelman nimi voidaan erottaa lainausmerkeillä, jos selvyys sitä vaatii. Samassa tehtävässä käytetään myös kursiivia:

Tuttuihin ja tekstiyhteydestä muuten helposti erottuviin nimiin lainausmerkkejä ei tarvita:

Lainausmerkkiä voidaan käyttää osoittamaan, että kyseessä on kielenaines, käsite, nimitys tms. Keinoa käytetään etenkin silloin, jos ilmausta ei voi kursivoida.

Lainausmerkki toiston merkkinä

Yksittäistä lainausmerkkiä käytetään luetteloissa osoittamassa ylemmällä rivillä esitetyn toistoa. Tällöin merkki sijoitetaan alkamaan samasta kohdasta kuin toistettava sana.


Kirjoitus sisältyy Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaaseen.