Logo

Paikannimien keruu

Paikannimien keruu eli nimestys on kenttätyötä, jossa nimenkäyttäjiä ja nimiperinteen taitajia haastatellaan heidän asuinympäristössään. Yhden alueen tiedot kerätään monelta eri asukkaalta. Muistiin merkitään kielellisiä seikkoja itse nimestä ja erilaisia asiatietoja nimen kohteena olevasta paikasta. Kertyneiden tietojen pohjalta laaditaan paikannimikokoelma arkistoitavaksi.

Suomessa paikannimien järjestelmällinen keruu on alkanut vuonna 1915, jolloin perustettiin Tieteellisten seurain paikannimitoimikunta organisoimaan työtä. Myöhemmin keräyttämisestä on vastannut Suomen nimiarkiston säätiö ja vuodesta 1976 alkaen Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Paikannimiä keräävät opinnoissaan kenttätyöhön perehtyneet suomen kielen opiskelijat, opettajat ja tutkijat.

Mitä ja miten kerätään?

Keruun kohteena ovat muistinvaraiset paikannimet ja nimiin liittyvä perimätieto. Tallentamisen arvoisia ovat yhtä lailla laajojen maisemien kuin pienten yksityiskohtien nimet tai luonnonpaikkojen yhtä hyvin kuin rakennettujen paikkojen nimet. Muistiin merkitään sekä puheessa käytettävät että käytöstä jääneet nimet tai hävinneiden paikkojen nimet. Välttämätön apuneuvo työssä on mahdollisimman tarkka kartta, johon nimet paikannetaan. Keruutyötä varten on eri vaiheissa laadittu ohjeita ja oppaita.

Nimiä koskevat tiedot

Jokaisesta kentällä selvitetystä paikannimestä laaditaan samat perustiedot sisältävä kortti, nimilippu. Lipun hakumuodoksi tulee nimen yleiskielinen kirjoitusasu. Muut nimilipun tiedot ovat:
Esimerkki paikannimitiedosta ja siihen liittyvästä kartasta:

Nimilippu Ratinpelto (jpg) 38.6 KB


Keruukartta (jpg) (692 KB)


Vuodesta 1985 kenttäaineistoa on  tallennettu myös sähköiseen arkistoon. Osa tästä aineistosta on muokattu Paikannimipankkiin. Sähköisestä arkistossa oli vuonna 2000 noin 40 000 rakenteista tietuetta, joista on tulostettu nimiliput alueittaiseen paikannimikokoelmaan. Aineisto voidaan tallentaa myös suoraan sähköiseen muotoon.





Copyright © Kotimaisten kielten keskus