Kartastot
Atlas Linguarum Fennicarum (ALFE)
Itämerensuomalainen kielikartasto
Atlas Linguarum Fennicarum
on suomalais-virolais-karjalainen yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on
kuvata itämerensuomalaisten kielten areaalilingvistisiä suhteita ja
selvittää, miten itämerensuomalainen kieliyhteys on jakautunut
nykyisiksi tytärkieliksi ja millaisia kielikontakteja niillä on ollut
keskenään ja naapurikieliin. Aikatasona on 1900-luvun alkupuolen
synkronia. Kartasto on 3-osainen. Ensimmäinen osa ilmestyi 2004,toinen 2007 ja kolmas 2010.Kartasto keskittyy pääasiassa sanastoilmiöihin. Kielenainekset on kerätty käyttäen ohjeena 317 kysymystä sisältävää kyselysarjaa (Itämerensuomalainen kielikartasto. Kyselysarja. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1989). Kysymyksistä valtaosa on onomasiologisia, osassa kartoitetaan etymologisesti saman sanan alueittain varioivia muotoja ja/tai merkityksiä.
Kartoituspisteitä on 259 (suomi 185, karjala 29, vepsä 7, inkeroinen 3, vatja 3, viro 30, liivi 2). Aineisto on poimittu pääosin arkistoista, mutta esimerkiksi karjalan, lyydin ja vepsän ainekset on hankittu kenttäkeruin. Arkistoista on varsinkin keruun myöhemmässä vaiheessa merkitty muistiin myös muita kuin kartoituspisteiden tietoja, joten – jos niin halutaan – myös tiuhemman pisteverkon käyttö on mahdollista.
Ks. Atlas Linguarum Fennicarum (ALFE).