Kielâravvuuh

Suomâkielâ viggá päiniđ sämikielâ

Suomâ kielâ viggá päiniđ sämikielâ maaŋgânáál, jienâid, saanijd já ceelhâopâlávt. Taat majemuš meerhâš tom, et suomâkielâst puátih huámmášhánnáá sämikielân ráhtuseh já ettâmvyevih. Meiddei jieškote-uv kuávlu kielâ váldá eresnáál saanijd ránnjákielâin.

Täin ravvuin láá motomeh tábáhtusah, main säänih teikâ ceelhârááhtus lii valdum suomâkielâst. Suomâkielâ lii uánidum: su.

Sooppâđ vâi čaahâđ? < su. sopia

Sooppâđ lii eenâb abstrakt sääni já čaahâđ vist ollásávt konkreetlâš sääni.

Om. Abstr. Muoi kalgeen sooppâđ taam rijdo. Konkr. Kammuuh kal iä čaavâ innig laavkân.

Ihe vâi ahe? < su. ikä

– Mon ahasâš tiet kandâ lii? – Sun lii viiđâihásâš.

Pajaniđ, kuárŋuđ, luŋâniđ, luptâniđ vâi alaniđ < su. nousta, kohota

Suovâ paijaan poccest. Ákku pajanij seeŋgâst.
Kuávžur kuárŋu juuvâ pajas. Ryettejeijee kuárŋui káátu oolâ.
Tääl tot kal pyerebeht kulloo, ko sust jienâ alanij.
Ep finnim tom stuorrâ keeđgi luptâniđ, ovdil ko viežâim kuhheeb kaaŋgâ.

Korrâ pieggân loovdâ luŋânij kyermi alne.

-gin/-kin vâi –uv? < su. –kin, -kaan/-kään

Sämikielâ -gin/-kin lahtospartikkel kulá kieldee celkkui: Tun jieh vuálgâmgin. Sun ij lamaškin pääihist. Suomâkielâ -kin lii mieđetteijee teikâ koijâdeijee celkkust já -kaan/-kään vist kieldee celkkust.

Taa láá jurgâlemmaalih:
Hän lähtikin jo tänään. Sun vuolgij-uv jo onne.
Hän ei tullutkaan tänään. Sun ij puáttâmgin onne.

Anneeđ čalmeest vâi toollâđ čalmeest? < su. pitää silmällä

Su. pitää lii anneeđ teikâ toollâđ. (Meiddei: lijkkuđ.) Pitää silmällä. = anneeđ čalmeest.

Tipteđ oskođ/iberdiđ vâi adliđ oskođ/iberdiđ? < su. antaa uskoa, antaa ymmärtää

Su. antaa lii táválumosávt adliđ/adeliđ, mut antaa uskoa, antaa ymmärtää finnee kuittâg tipteđ-veerbâ: Vuolli tiiptij iberdiđ, et sun lii riges. Sun tiiptij oskođ, et kal sun tom tiätá. Adliđ lii konkreetlâš tábáhtus, tipteđ vist abstraktlâš.

Adliđ moonnâđ vâi tipteđ moonnâđ? <  su. antaa mennä

Sun adlij kárgulii moonnâđ. Pyereeb: Sun tiiptij kárgulii moonnâđ.

Nuuvt vâi naa? < su. niin

Suomâkielâ niin lii sämikielâst motomin naa já motomin nuuvt. Talle ko addel ovttáin saanijn mieđetteijee vástádâs, te tot lii naa. Nuuvt kiävttoo taggaar vástádâsâst, mast ton maajeeld lii miinii lasesaanijd, táválávt verbâ: Nuuvt lii-uv. Nuuvt taha. Nuuvt kiävttoo suomâkielâ maali tagarijn celkkuin, mast nuuvt addel lasetiädu ton sáánán, mon ovddiipeln tot lii: Tohon lii nuuvt kuhes mätki. Tot lii nuuvt tiivrâs, et mun jiem suite uástiđ tom.

Ovdâmeerhah:

– Sinäkö tämän veneen olet tehnyt? – Tun-uvks taam kárbá lah ráhtâm?
– Niin. – Naa.
– Inkako lähti jo? – Iggá-uvks vuolgij jo?
– Niin. – Naa.
– Nyt on kylmä ilma. – Tääl lii čuáskimis šoŋŋâ.
– Niin on. – Nuuvt lii.
– Saarahan otti kaikki rahat. – Sááráhân vaaldij puoh ruuđâid.
– Niin pitikin. – Nuuvt koolgâi-uv.
Niin syvä on kuin pitkäkin. Nuuvt kukke lii ko čieŋâl-uv.

Suu vâi sust lii pággu puáttiđ? < su. Hänen on pakko tulla.

Sämikielâst lii puástud kevttiđ genetiiv-akkusatiivhäämi suomâkielâ maali mield. Rievtis sajehäämi lii lokatiiv: Sust lii pággu puáttiđ.

Suomâkielâst häämih minun täytyy, minun pitää láá sämikielâst mun ferttiim, mun koolgâm. Suomâkielâst taan ráhtusist sojeh pronomineh, mut sämikielâst veerbah:

Minun täytyy. Mun ferttiim.
Sinun täytyy. Tun ferttiih.
Hänen täytyy. Sun ferttee.

Sinun pitää syödä. Tun koolgah purrâđ. Puástud: Tuu kalga purrâđ. Jis návt iätá, te tot meerhâš tom, et tot olmooš kalga purruđ.

Šoddâđ vâi puáttiđ? < su. tulla

Suomâkielâ tulla lii sämikielâst puáttiđ teikâ šoddâđ tađe mield mast lii saahâ.

– Mikä sinulle tuli, kun itket? 
– Mii tunjin šoodâi ko čiäruh?
– Na, ko veepsis paajij.

– Mikä sinulle tuli lotossa? 
– Mii tunjin poođij lottoost?
– Munjin poođij ucemus vuáittu.

Väldiđ kiddâ, juksâđ. < su. ottaa kiinni

Väldiđ kiddâ ij lah siämmâš ko juksâđ. Jis váldá kiddâ, te talle lii toppiimin teikâ joba čonâmin monnii teikâ kiännii. Om: Hanssâ vaaldij kiddâ luovâs pennuu. Piegga kirdálitij pápárijd, mut mun valdim taid kiddâ.

Sun vaazij váhá jotelubbooht, vâi juvsâččij skipáris.

Smietâ taam: Sunná vaazij ovddiipeln. Andi vaaldij suu kiddâ. Maid Andi toovâi? Toppij-uv sun kieđâiguin Suná pirrâ vâi maid? Verdid: Sunná vaazij ovddiipeln. Andi juuvsâi suu.

Tarvaniđ vâi toppiđ? < su. tarttua

Tarttua kal lii tarvaniđ, mut, tom ij koolgâ kevttiđ tággáár ohtâvuođâst:

Hän tarttui kirveeseen ja löi. – Sun tarvanij áákšun já čuolâstij. Kalga leđe: Sun toppij áákšu já čuolâstij.

Jis kietâ tarvan áákšun, te ákšunoovdâst lii vissâ tame (liima) ige tom finnii älkkest luovâs!

Tivvoođ vâi kuárjidiđ? < su. korjata

Mottoom kuávlust kal eteh, et eeči kuárjidij moottor, mut taas lii váhá tušše pieijâđ suomâkielâst valdum sääni, ko toos lii vuovâs sääni tivvoođ. Ton lasseen kuárjidiđ-säänist lii jo tot merhâšume, ko penuvellee liivvâd. Kalga leđe: Eeči tivoi moottor.

Pettiđ < su. päättää

Mun pettim vyelgiđ maasâd.Taam sääni vääivid tot, et tot pettiđ meerhâš pettää.

Sättiđ < su. saattaa

Jieh tun tääiđi maasâd, mun vuálgám sättiđ tuu. Sättiđ-sääni västid suomâkielâ sääni voida, kyetä. Taas heiviiččii pyerebeht, satâšiđ, miäđuštiđ. Mun vuálgám satâšiđ/miäđuštiđ tuu.

Vuástá vâi oovdeld? < su. vastaan

Pyereeb lii oovdeld: Sun poođij muu oovdeld?

Ubâ ääigi vâi ohtânmaanoost? < su. koko ajan

Ubâ ääigikulloo ulmui sárnumist uáli távjá. Tot oro cieggâm sämikielân nuuvt nanosân, et tom puáhtá kal tuhhiittiđ-uv, ko tot ij tuáru kielâtobdo vuástá. Puáhtá viärdádâllâđ täid celkkuid:

Sun miälui ubâ ääigi, amas virde tuálvuđ.

Sun miälui ohtânmaanoost, amas virde tuálvuđ.

Kopšâđ vâi laddâđ? < su. kypsyä

Távjá kulloo: Jo-uvsun luámáneh láá kopšâm? (!) Piärgu kapša, ko tom vuášá, já kyeli meid. Myerjih läddih teikâ sáppuh talle ko šaddeh purrâmmuudon. Myerji kal ij koopšâ, jis tom ij vuošâ. Abstrakt merhâšuumeest kypsä nainen ij lah eissigin kopšâm nissoon, mut veikâ laddâm nissoon, jis haalijd taamsorttâsii sääni kevttiđ. Kypsä ikä kal ij lah kuábâškin, toos heivee veikâ rävis ahe.

Taan peeivi vâi onne? < su. tänä päivänä

Vuálgáh-uv tun jo taan peeivi Kárášjuuhân? Täst taan peeivi lii tuáŋgáht já joba puástud ettum. Kalga leđe: Vuálgáh-uv tun jo onne Kárášjuuhân?

Taan peeivi vâi taan ääigi? < su. tänä päivänä

Tänä päivänähân meerhâš siämmáá ko nykyisin. Sämikielâst ij taarbâš ettâđ: Taan peeivi masa jyehi táálust lii tiättur. Kalga leđe: Taan ääigi masa jyehi táálust lii tiättur.

Mii vâi maid? < su. mitä?

Suomâkielâ mitä västid távjá sämikielâst sääni maid, mii lii akkusatiivhäämi säänist mii. Om. Mitä tiedät? lii Maid tiäđáh? Tasthân verbâ almoot meiddei celkkuu subjekt (tahhee), tom kii tiätá. Siämmáánáál lii meiddei Mitä sinä syöt? Maid tun puurah?

Mitä kuuluu? ij kuittâg uážu jurgâliđ Maid kulloo? tondet ko kulloo-verbâ ij almoot tahhee, mii tovâččij tom, mii váđáččij akkusatiiv maid. Rievtis häämi lii Mii kulloo? Tast mii lii subjekt já kulloo lii predikaat. Verdid: Kiehâ kulloo.

Ereslágán < su. erilainen

Suomâ erilainen ij pyevti ain jurgâliđ ereslágán. Om. puáhtá tutkâđ čuávvoo celkkuu:

Kenkäkaupassa oli erilaisia kenkiä. – Tothân meerhâš tom, et käävpist lijjii sandaaleh, stevileh, monoh, mokkasineh, njuppâheh jna. Tom puáhtá jurgâliđ veikâba návt:

Kamuvkäävpist lijjii jyehilágán kammuuh.
Kamuvkäävpist lijjii maa?gâlágán kammuuh.
Kamuvkäävpist lijjii jieškote-uvlágán kammuuh.

Ereslágán-sääni kiävttoo talle ko verdid maidnii moosnii. Jis iätá "Kamuvkäävpist lijjii ereslágán kammuuh", te toos lii vyerdimist tonsullâsâš jotkâ et "ko osuuskäävpist".

Tile < su. tila

Tile meerhâš suullân siämmáá ko asto, máhđulâšvuotâ. Om. Must ij lah tääl tile tom porgâđ. Suomâkielâ tila konkreetlâš merhâšuumeest lii saje.

Rievtisnáál: Pasepeeivihân kale lii ennuv saje škoovlâst. Puástud: Pasepeeivihân kale lii ennuv tile škoovlâst.

Vuoi vâi vâi?

Vuoi lii tuše interjektio: Vuoi, vuoi, ko kälbi kárgái!
Vâi tuáimá partikkelân: Puurâ lase vâi kalanâh! Vâi nuuvt. já konjunktion: Lii-uv sun puásuialmai vâi kuálásteijee?

Käähvi vâi käähvih?

Sämikielâst láá maaŋgâlovvoost tagareh säänih, moh merhâšeh tom, ko ennuv siämmááláváneh láá oovtâčuákist. Jis tagarijn tiiŋgâin lii koččomâšâst tuše ohtâ, te ton jotkân piäijoo -čalme. Om.

jáávuh jávvučalme
käähvih kähvičalme
yeinih syeiničalme
suvrâmeh suvrâmčalme
ruuvtah ruuvtâčalme.

Taah koččâmâšah láá kuohtuuh rievtisnáál tađe mield kost tot koijâdeijee lii, baarist vâi käävpist.
– Mon ennuv käähvi máksá? –  70 c koppâ.
– Mon ennuv käähvih mäksih? – 1,5 e kiilu.

Eelliđ vâi keevvâđ? < su. käydä

Keevvâđ:
Sahti on jo käymässä. – Sahti lii jo kevâmin.
Miten siinä kävi? – Maht tast keevâi?
Moottori kuuluu käyvän. – Moottor kulloo kevâmin.

Eelliđ:
Minä käyn kaupassa. – Mun iälám käävpist.

Teksti: Matti Morottaja 2005
Verkkotoimitus: Riikka Eskelinen ja Raija Miikkulainen