Hyvin monella suomalaisella on nimi, joka ei sisälly almanakan nimiluetteloon. Siinä on 834 nimeä (vuonna 2013), mutta käytössä on noin 35 000 erilaista etunimen muotoa. Nimipäivän vietto on kuitenkin suomalaisten keskuudessa hyvin tärkeä tapa. Nimipäivätön voi löytää juhlapäivän itselleen usealla eri tavalla:

1. Almanakasta tai etunimikirjoista voi etsiä nimen, joka on saman kantanimen eri muunnos. Esim. Iippo voi juhlia Iivarin päivänä 22.8. Sanniina on johdos nimestä Sanna, joka tulee Susannasta tai Aleksandrasta, joten nimipäivä on joko 11.8. tai 11.9.

2. Kannattaa katsoa, mitä nimiä on Suomen ruotsinkielisessä almanakassa. Siinä on 659 nimeä, joiden kirjoitusasu ehkä poikkeaa suomalaisten käyttämästä, mutta itse nimi on sama. Sillä tavalla Jessika ja Jessica saavat nimipäivän 25.2., niin myös Solveig 3.9. sekä Eerika ja Erika 18.5.

3. On monia nimiä, joita ei voi johtaa vanhoista pyhimysnimistä tai muista almanakkaan merkityistä. Silloin voi etsiä äänteellisesti tai sisällöltään samantapaisen nimen, jolle on varattu oma päivä. Minervan voisi rinnastaa Kanervaan ja Onervaan (14.8.) tai ehkä Mirvaan (30.4.). Pojalle annettu Jyry on lähellä Jyriä (23.4.).

4. Useimmilla suomalaisilla on kaksi, monilla kolmekin, etunimeä. Nimipäivää ole pakko viettää ensimmäisen nimen mukaan, vaan nimipäiväjuhlat voi järjestää toisen tai kolmannen etunimen päivänäkin.