otta- ja oitta-verbeiksi kutsutaan tiedottaa-, ilmoittaa-tyyppisiä kolmitavuisia verbejä, joiden toisessa tavussa on o. Milloin tuon o:n jälkeen tarvitaan i, milloin ei? Seuraavassa on esitetty oikeinkirjoituksen pääsääntö; tarkemmin aihetta on käsitelty mm. Kielikellossa 1/2000.

otta-, oitta-verbin rinnalla on useimmiten jokin sana (substantiivi), joka määrää verbien oikeinkirjoituksen.

Verbi kirjoitetaan ilman i:tä, kun sen rinnalla on kaksitavuinen, o- tai ö-loppuinen sana:

erottaa – ero
ehdottaa – ehto
inhottaa – inho
kiillottaa – kiilto
säännöttää – sääntö

Verbissä on oi-diftongi, kun sen rinnalla on kaksitavuinen, a- tai ä-loppuinen sana (ei kuitenkaan ea- tai eä-loppuinen):

kartoittaa – kartta
kirjoittaa – kirja
jaloitella – jalka
niskoitella – niska
teroittaa – terä

Ohjeet koskevat myös verbien johdoksia:

erottaa, erotus, erotella, erottelu
tiedottaa, tiedotus, tiedote
kiihottaa, kiihotus, kiihottua
hiekoittaa, hiekoitinkirjoittaa, kirjoitin
pinnoittaa, (muovi)pinnoitteinen

Jos kantasana on kolmitavuinen tai sitä pitempi, verbi on i:llinen:

hedelmöittää – hedelmä
vahingoittaa – vahinko
vaurioittaa – vaurio

On joukko melko tavallisia verbejä, joihin edellä mainittua pääsääntöä ei voi soveltaa (lisäsäännöistä ks. esim. Kielikello 2/2000). Pulmallisissa tapauksissa kirjoittajan ei kannata jäädä miettimään verbin mahdollista kantaa ja säännön soveltamista, vaan yksinkertaisinta on tarkistaa oikea kirjoitusasu sanakirjasta tai jostain oppaasta. Seuraavassa on lueteltu eräitä usein kysyttyjä otta-, oitta-verbejä (ja niiden johdoksia), joiden oikeinkirjoitus ei ratkea pääsäännön perusteella:

hajottaa (hajottamo, hajotus)
karkottaa (karkote)
kehottaa (kehotus)
kurkottaa
irrottaa
liuottaa (liuote)
pilkottaa

harjoittaa (harjoitus, harjoitella, harjoittelu)
ilmoittaa (ilmoitus)
innoittaa
veloittaa
velvoittaa
vieroittaa
virvoittaa (virvoitusjuoma)

Viikoittain, kiloittain

Huomaa, että edellä olevat ohjeet koskevat vain otta- ja oitta-verbejä ja niiden johdoksia. Sääntö ei sen sijaan päde ittain-loppuisiin adverbeihin, sellaisiin kuin viikoittain, jaksoittain, pulloittain, tipoittain, sarjoittain, paloittain. Näihin kuuluu i (monikon tunnus) samoin kuin muotoihin tonneittain, paaleittain, kappaleittain, kuormittain jne.