Käyntikorttiin merkitään nimen ja osoitteen lisäksi nykyään yleensä puhelinyhteys, faksiyhteys ja sähköpostiyhteys. Puhelinnumeroiden merkinnässä huomattakoon seuraavat seikat:
– numerot ryhmitellään yleensä kolmen tai neljän numeron ryhmiin
– suuntanumerot erotetaan omaksi ryhmäkseen välilyönnillä 
– esim. matkaviestinverkkojen suuntanumero- tai palvelunumero-osa kirjoitetaan omaksi ryhmäksi ja erotetaan välilyönnillä muusta numerosta (tunnusosan ja osoitenumeron välissä ei käytetä väliviivaa), esim. 09 123 4567 tai 09 1234 567; 050 123 4567 (GSM); 0800 123 4567 (palvelunumero).

Puhelinnumeron edessä voidaan käyttää selvennyksenä sanaa puhelin tai lyhennettä puh. (p.), samoin sanaa matkapuhelin tai lyhennettä matkap. (myös liittymän lajia osoittava lyhenne GSM tms. on mahdollinen). Telekopio- eli faksinumeron edessä käytetään sanaa telekopio tai faksi (tai sen lyhennettä f.). Vastaavasti sähköpostiosoitteen eteen voi kirjoittaa sanan sähköposti tai lyhenteen sähköp. tai s-posti (vrt. engl. e-mail). Käyntikortissa, jossa edellä mainitut selvennyssanat esiintyvät rivin alussa, ne kirjoitetaan tavallisesti isolla alkukirjaimella. Niiden jälkeen ei tarvitse merkitä kaksoispistettä. Kannattaa myös harkita, tarvitaanko selvennyssanoja lainkaan, koska numeron tai muun merkkijonon muodosta pystyy yleensä näkemään, mistä yhteystiedosta on kulloinkin kysymys. Faksinumero tosin on tarpeen erottaa puhelinnumerosta. Katso lisää.