Pitkään opetettiin, että ei pitäisi käyttää sanaa viimeisin. Perusteluna oli se, että adjektiivi viimeinen jo tarkoittaa äärimmäistä, joten se jää vertailun ulkopuolelle. Viimeisin voidaankin yleensä korvata esimerkiksi sanoilla uusin tai tuorein (kirjailijan viimeisin (’uusin’) menestysromaani; viimeisimmät (’tuoreimmat’) tutkimustulokset).

Joskus korjaaminen kuitenkin on vaikeaa, sillä sanalle viimeisin on suomen kielessä kehittynyt oma merkityksensä ’toistaiseksi viimeinen’. Sanat viimeinen ja viimeisin tarkoittavat siis eri asiaa. Samanlainen sanapari on myös englannissa: last ja latest. Suomen kielen lautakunta on vuonna 1999 todennut viimeisimmän merkityksenkehityksen ja sen, että sanalla on paikka kielessämme. Uusimmissa sanakirjoissa ja oppikirjoissa esitetään tästedes sanan viimeisin merkitykseksi ’toistaiseksi viimeinen’, ’uusin’, ’tuorein’.