Vierassanojen kirjoittamisessa noudatetaan sitä suomen kielen yleisperiaatetta, että yhtä kirjainta vastaa yksi, aina sama kirjain. Suhu-s:n merkki on š ja suhu-z:n merkki ž. Kirjoitetaan siis kašmir, šaahi, šeikki, šillinki, tšekki; maharadža, džonkki. Erityisesti vierasperäisissä nimissä on huolehdittava suhu-s:n ja suhu-z:n merkitsemisestä oikein. Kirjoitetaan Gorbatšov, Ingušia, Tšaikovski, Tšehov, Tšekki, Tššetššenia; Azerbaidžan, Fidži, Tadžikistan, Žukov.

Monet sellaiset vierassanat, joissa alkuaan on ollut suhu-s, ovat kotoistuneet niin, että sekä š että s ovat mahdollisia (esimerkiksi bolsevikki tai bolševikki, sekki tai šekki, samaani tai šamaani) tai tavallinen s on yksinomainen (esimerkiksi attasea, fetissi, plyysi, seriffi). Tällaisten sanojen oikeinkirjoituksen voi tarkistaa vaikkapa Kielitoimiston sanakirjasta.

Katso myös Suhuäänteiden š ja ž merkintä vierasnimissä (suomen kielen lautakunnan kannanotto 2005).

Monesti š:n ja ž:n ja monen muunkin erikoismerkin virheellinen muoto johtuu tietotekniikasta: tietokoneohjelmat eivät kykene tuottamaan oikeita merkkejä. Tätä ongelmaa on ryhdytty ratkomaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen on perustettu hanke nimeltään Tietotekniikan kotoistus. Hankkeen kohteena ovat tietotekniikan toteutuksissa huomioon otettavat suomalaiset kieli- ja kulttuurisidonnaisuudet. Hankkeen verkkosivujen osoite on http://www.kotoistus.fi/.