Sanaliiton ja yhdyssanan raja on toisinaan häilyvä. Tälle sivulle on koottu yhteen ja erilleen kirjoittamisen pääkohdat.

Pääkohdat

• Kirjahylly, kerrostalo, pääkaupunkiseutu ja ukkosilma ovat kiistattomia yhdyssanoja. Yhdyssanoja ovat myös ilmaukset Helkama-pesukone, Hanna-täti ja Salora-televisio. Tällaisissa sanoissa alkuosa (usein erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Muista yhdysmerkki!


• Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ilmaus on yleensä sanaliitto, esim. tiheä viidakko, lyhyt matka. Taipumaton adjektiivi kirjoitetaan samoin erikseen: koko lailla, pikku kaupunki, tosi ystävällinen, viime kädessä. Muutamien ilmausten merkitys on kuitenkin vakiintunut. Tällaiset tapaukset kirjoitetaan yhteen, esim. harmaakaihi, kevytmaito, vanhapiika, jokamies, pikkusielu.


• Yhteen ja erilleen kirjoittamisen vaikein ongelma on, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan sanan kanssa yhdyssanan. Luku- ja hahmotustavan mukaan voidaan kirjoittaa joko kielten opetus tai kieltenopetus. Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä: ne ovat usein terminluonteisia, ja niiden merkitys on yleisluonteisempi kuin sanaliiton. Yhdyssanan alkuosa viittaa lisäksi pikemminkin lajiin kuin määräyksilöön. Joitakin esimerkkejä: kananmuna, talonpoika, häränsilmä, kirjansidonta, lampunvarjostin.


• Kielten nimet ovat sanaliittoja: suomen kieli, englannin kieli. Adjektiivit ovat eri asemassa: suomenkielinen ja englanninkielinen.


• Kahden samassa sijassa olevan substantiivin rinnasteet ovat sanaliittoja: yötä päivää, puuta heinää, alun perin, mielin määrin, perin pohjin, suin päin.


• Genetiivialkuisten -inen-adjektiivien kirjoitustapa horjuu. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi, esim. samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen. Lukuisat substantiivialkuisiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen. Useimmat substantiivalkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.


• Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, ilmaus on yleensä sanaliitto: huomioon ottaen, läsnä ollessa, näin ollen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, irti päässyt, mukaan luettuna, niin sanottu, ennen kuulematon. Vakiintuneet ilmaukset ovat yhdyssanoja, esim. asiaankuuluva, kouraantuntuva, käänteentekevä, mukaansatempaava.


• Verbin -minen-johdoksen ja adverbiaalin yhtymä on sanaliitto: eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, yhteen sovittaminen. Muunlaisen johdoksen ja adverbiaalin muodostama ilmaus kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim. maahanhyökkäys, poissaolo, maaltamuutto, koroillaeläjä, sivustakatsoja.


• Konjunktioiden kun ja kuin muodostamat liittokonjunktiot kirjoitetaan erilleen: samalla kun, sitten kun, niin kuin, samoin kuin.

Lisäohjeita on Kielikellossa 4/1996.