TekstiversioPå svenska | Sámás | Romani tšimbaha | Viittomakielellä | In English
Etusivulle
- + Tulosta sivu
Kotimaisten kielten keskus
 

Lainausmerkit


Kun puhutaan lainausmerkeistä, tarkoitetaan tavallisesti kokolainausmerkkejä. Suomenkielisessä tekstissä käytettävät kokolainausmerkit ovat kaarevat ”, ja ne ovat samanmuotoiset lainatun jakson alussa ja lopussa: ”– –.” Kirjoissa ja lehdissä käytetään myös kulmalainausmerkkiä ». Sekin on samanlainen lainauksen alussa ja lopussa. Kaareva lainausmerkki saadaan uudella näppäimistöllä yhdistelmällä AltGr + vaihto + 2. Kulmalainausmerkki taas tuotetaan yhdistelmällä AltGr + vaihto + 3.

Lainausmerkki kirjoitetaan ilman välilyöntiä yhteen viereisen, lainaukseen sisältyvän sanan kanssa, loppulainausmerkki myös lainaukseen sisältyvän välimerkin kanssa:

”Palkinto oli todellakin yllätys”, totesi hämmentynyt kirjailija.
”Tule mukaan!” hän pyysi. ~ »Tule mukaan!» hän pyysi.
Jos kirjoitustehtävän otsikkona on ”Totta vai tarua?”, kirjoittajalla on vapaat kädet valita tyylilaji.

• Lainaukset voivat olla teksteissä hyvinkin erimittaisia ja erityyppisiä, ja ne voidaan esittää eri kohdissa tekstiä eri tavoin. Tämän moninaisuuden vuoksi tässä oppaassa ei ole mahdollista esittää esimerkkejä kaikentyyppisistä lainausmerkkejä sisältävistä tapauksista.

Palaa otsikoihin

Lainausmerkit ja suora lainaus

Tavallisimmin lainausmerkeillä osoitetaan, että teksti on suoraa lainausta jonkun puheesta, ajatuksista tai kirjoituksesta. Tällaisen lainauksen edellä voi olla johtolause, joka kertoo, kuka puhuu tai kirjoittaa:

Aleksis Kivi kirjoittaa: ”Ampui mies ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin.”
Hän kysyi: ”Tarvitaanko täällä apua?”
Joku huusi käytävällä: ”En jaksa enää!”
Joku vaikeroi käytävällä: ”En jaksa enää…” ja heittäytyi lattialle.
Joku huusi luokassa: ”En jaksa enää…”, ja samassa koulun kello soi.

Johtolauseen jäljessä on siis kaksoispiste, sen jälkeen välilyönti ja lainausmerkki kiinni lainausta aloittavassa sanassa. Lainauksen sisältämä piste, kysymys- tai huutomerkki tai kolme pistettä tulee ennen loppulainausmerkkiä. Lainausmerkin jälkeen ei enää käytetä erillistä pistettä.

Kun johtolause on lainauksen jäljessä, loppulainausmerkkiä seuraa pilkku:

”Ampui mies ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin”,
kirjoittaa Aleksis Kivi.
”Näin naapuriparvekkeella liekkejä. Samalla jo palomiehet
ryskyttivät oveani”, kertoi tulipalosta selvinnyt asukas.
Ministerin mukaan käsillä on linjan käännös. ”Nyt puhutaan ajasta ja rahasta, ei enää peruskysymyksestä”, hän totesi painokkaasti.

Jos kuitenkin lainatun jakson lopussa on kysymys- tai huutomerkki, johtolauseen edellä ei käytetä pilkkua:

”Oletko varma?” hän kysyi.
”En tahdo kuulla enempää!” kivahti äiti.

Jos lainaus päättyy kolmeen pisteeseen, lainausmerkin jälkeen voi käyttää tai olla käyttämättä pilkkua:

”Onneksi edes muistot jäävät…”, huokaisi Maija. ~
”Onneksi edes muistot jäävät…” huokaisi Maija.

Kun johtolause on lainauksen keskellä ja lainaus sisältyy yhteen virkkeeseen, johtolause erotetaan molemmin puolin pilkulla:

”Ampui mies”, kirjoittaa Aleksis Kivi, ”ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin.”

”Ei häviöstä kannata masentua”, valmentaja lohdutti, ”harjoitellaan vain entistä ahkerammin.”


Johtolausetta ympäröivät lainaukset voivat myös muodostaa omat kokonaisuutensa, jolloin johtolauseen perään tulee piste:

”Näin naapuriparvekkeella liekkejä”, kertoi tulipalosta selvinnyt asukas. ”Samalla jo palomiehet ryskyttivät oveani.”

”Tarvitaanko täällä apua?” hän kysyi. ”Olin kuulevinani ääntä.”


• Kun lainaus on useamman kuin yhden kappaleen pituinen, voidaan lainausmerkkejä käyttää normaaliin tapaan sitaatin alussa ja lopussa. Hyvin pitkässä lainauksessa lainausmerkkejä voidaan selvyyden vaatiessa käyttää kunkin kappaleen alussa ja lopussa. Painetussa tekstissä lainaukset voidaan erottaa muusta tekstistä myös erilaisilla typografisilla keinoilla, esimerkiksi sisennyksellä.


Palaa otsikoihin

Lainausmerkkien sijasta vuorosanaviiva

Lainausmerkkien sijasta käytetään usein ajatusviivaa ns. vuorosanaviivana eli repliikkiviivana varsinkin lehtien haastatteluissa ja dialogia sisältävässä kaunokirjallisuudessa. Seuraavassa esimerkissä Seitsemän veljeksen puhejakso esitetään käyttäen ensin lainausmerkkejä, sitten vuorosanaviivoja:

”Terve miestä, sinä Rajamäen Mikko!” sanoi Juhani. ”Kuinka jaksat ja mitä uutta maailmalta?” ”Sekalaista sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämä elämän retkutus käy laatuun”, vastasi Mikko.

– Terve miestä, sinä Rajamäen Mikko! sanoi Juhani. – Kuinka jaksat ja mitä uutta maailmalta?
– Sekalaista sekalaista, sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämä elämän retkutus käy laatuun, vastasi Mikko.

Vuorosanaviivaa käytettäessä puheenvuoron vaihtuminen osoitetaan siis aloittamalla lainaus uudelta riviltä. Samoin muu kerronta alkaa lainauksen jälkeen uudelta riviltä. Sen sijaan saman puhujan vuorosanat voidaan pitää tilan salliessa samalla rivillä.

Johtolause saattaa olla myös virkkeen keskellä. Tällöin sitaatti jatkuu johtolauseen ja uuden vuorosanaviivan jälkeen pienellä alkukirjaimella ja samalla rivillä:

– Tästähän tulee hyvä mainos, Janne sanoi ja nauroi, – hienoa, Iina!

Jos johtolause on koko lainauksen edellä, lainaus aloitetaan vuorosanaviivaa käytettäessä uudelta riviltä:

Joku huusi käytävällä:
– En jaksa enää!

Palaa otsikoihin

Lainausmerkit muunlaisissa lainauksissa

• Usein lainataan lentävää lausetta, sananlaskua tms. siten, että lainattu jakso sulautuu virkkeen osaksi ilman kaksoispistettä. Tällöin lainaus voidaan aloittaa isolla tai pienellä alkukirjaimella. Pientä kirjainta käytetään, kun halutaan osoittaa lainauksen olevan osa kokonaisuudesta. Päättövälimerkki tulee lainausmerkkien sisään, jos virkkeessä on kaksoispisteen erottama johtolause, muuten lainausmerkkien jälkeen:

Hän vastaa vain ”joo” tai ”ei”.
Runoilijan sanat ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin” koskettivat minua.
Hän ei hyväksyisi lauserakennetta ”suudellessa saattavat bakteerit levitä”.
Hänen mukaansa pitäisi sanoa: ”Suudeltaessa saattavat bakteerit levitä.”
Mistä tulee sanonta ”Nahkurin orsilla tavataan”? ~ Mistä tulee sanonta ”nahkurin orsilla tavataan”?

• Kun lainauksella ei ole selvää johtolausetta tai lainauksen kysymysmerkki kuuluu selvästi itse lainaukseen, virkkeen voi lopettaa pisteeseen:

Kirjoita essee aiheesta ”Mihin uskonto vaikuttaa?” ~
Kirjoita essee aiheesta ”Mihin uskonto vaikuttaa?”.

Jos kysymys- tai huutomerkki kuitenkin kuuluu virkkeen aloittavaan johtolauseeseen, se tulee lainausmerkkien ulkopuolelle:

Kuka kirjoitti: ”Maailma on sana”?

Yksi kysymysmerkki riittää silloinkin, kun sekä johtolause että lainaus ovat muodoltaan kysymyksiä. Jos virkkeessä on kaksoispisteen erottama johtolause, kysymysmerkki jää lainausmerkkien sisään:

Kuka kysyikään: ”Onko maallamme malttia vaurastua?”

Jos kaksoispisteen erottamaa johtolausetta ei ole, kysymysmerkki tulee lainausmerkin jälkeen:

Kuinka moni kirjoitti aiheesta ”Vaatiiko vapaaehtoistyö liikaa”?

Huom. Epäsuora lainaus ilmaistaan käyttämällä esimerkiksi että-lausetta tai mukaan-ilmausta; lainausmerkkejä ei käytetä:

Hän totesi, että kaupunkivarikset ovat lisääntyneet selvästi.
Hänen mukaansa kaupunkivarikset ovat lisääntyneet selvästi.

Palaa otsikoihin

Lainausmerkit tyylin merkkinä

• Lainausmerkeillä voidaan osoittaa sana toisesta tyylilajista lainatuksi tai muuten poikkeavalla tavalla käytetyksi:

Reino ”Repe” Helismaa
Monet radionkuuntelijat inhoavat ”totattelua”.

Lisäksi lainausmerkeillä voidaan osoittaa kirjoittajan asennetta, esimerkiksi ironista tai kriittistä suhtautumista johonkin ilmiöön:

Ovatko kaikki ”kaupunkivarikset” tosiaankin vaarallisia?

Tässä kirjoittaja haluaa lainausmerkeillä osoittaa, että ilmaus kaupunkivarikset on peräisin muualta ja että hänen asenteensa sitä kohtaan ei ole neutraali. – Tekstin lukija saattaa kuitenkin tulkita lainausmerkit toisella tavalla kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Lisäksi on hyvä muistaa, että tiuhaan käytettyinä lainausmerkit tyylikeinona tekevät tekstistä levotonta ja joskus kömpelöäkin.

Lainausmerkeillä voi osoittaa, että puheena on jonkin termin epävirallinen muoto. Tällöin lainausmerkit tulevat koko sanan ympärille, eivät vain termin osan ympärille:

”fiberlaikka” (EI: ”fiber”-laikka)

Tyylillisesti neutraalimpi merkintätapa tällaisissa tapauksissa on kuitenkin lyhenne nk. tai ns.

Palaa otsikoihin

Lainausmerkit teosten nimissä

Kirjan, elokuvan tai muun teoksen samoin kuin mm. kurssin tai ohjelman nimi voidaan erottaa lainausmerkeillä, jos selvyys sitä vaatii. Samassa tehtävässä käytetään myös kursiivia:

Moni arvostaa ”Diktaattoria”. ~ Moni arvostaa Diktaattoria.

Tuttuihin ja tekstiyhteydestä muuten helposti erottuviin nimiin lainausmerkkejä ei tarvita:

Tuntemattomasta sotilaasta on tehty kaksi elokuvaa.
Olen menossa katsomaan Tšehovin Kolmea sisarta.
Lainausmerkit sanoissa ja kielenaineksissa

Lainausmerkkiä voidaan käyttää osoittamaan, että kyseessä on kielenaines, käsite, nimitys tms. Keinoa käytetään etenkin silloin, jos ilmausta ei voi kursivoida.

Harva tietää, että ”marhaaminen” tarkoittaa kuljeskelua.
”Kisu”, ”katti” ja ”kolli” tarkoittavat kaikki samaa eläintä.
Nimikkeen ”energy manager” vastineeksi ehdotettiin sanaa ”energiapäällikkö”.

Palaa otsikoihin

Lainausmerkki toiston merkkinä

Yksittäistä lainausmerkkiä käytetään luetteloissa osoittamassa ylemmällä rivillä esitetyn toistoa. Tällöin merkki sijoitetaan alkamaan samasta kohdasta kuin toistettava sana.

Eeva Ahonen Tampere
Eero Tuominen   ”

Kirjoitus sisältyy Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaaseen.


Palaa otsikoihin


Päivitetty 11.12.2012

 
Poutapilvi web design Oy