Kielikello

Kielikello on Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema kielenhuollon tiedotuslehti. Se opastaa kielenkäytön kysymyksissä, kertoo uusista suosituksista ja kertaa entisiä sekä kirjoittaa yleistajuisesti kielestä ja sen tutkimuksesta. Kielikello on tarkoitettu apuvälineeksi kirjoittajille ja tiedonlähteeksi kaikille kielestä kiinnostuneille. Kunkin Kielikellon sisällysluetteloa voi katsoa sähköisestä arkistosta napsauttamalla lehden numeroa.

Kielikello-lehden tilaajat voivat lukea uusimman lehden nyt myös verkossa, osoitteessa www.kielikello.fi.

Kielikello 4/2009

Kielikellossa 4/2009 puhutaan lyhenteistä: on ajantasaistettu luettelo yleisistä lyhenteistä, julkishallinnon ja Euroopan parlamentin nimien lyhenteet sekä ohjeita lyhenteiden käytöstä. Pisteen käyttö lyhenteen lopussa tuntuu pieneltä asialta, mutta valtiovaltakin on siihen joskus puuttunut, kuten kielenhuollon historiaa käsittelevässä kirjoituksessa kerrotaan. 

Lehdessä puhutaan myös nimistä. Kun läänit häviävät aluehallintouudistuksen myötä, miksi hallinnollisia alueita aletaan kutsua. Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun  virastolle mietitään nimeä ja lyhennettä?




Muuta luettavaa

• Maiden nimet seitsemällä kielellä – uusi verkkojulkaisu
• Osaako opiskelija käyttää lyhenteitä?
• Katsomo liekeissä
• Crossmedian suomenkielinen vastine
  

Kielikello 3/2009

Kielikellossa 3/2009 esitellään uusi suomen kielen lautakunta ja sen puheenjohtaja, professori Minna-Riitta Luukka, jonka omia tutkimuskohteita ovat mm. mediatekstit ja koulun kieltenopetus. ”Suomensuojelijan seitsemässä ohjeessa” osoitetaan, millaisin kielellisin valinnoin kuka tahansa voi vaikuttaa suomen kielen säilymiseen  ilmaisuvoimaisena ja kaikkialla yhteiskunnassa käytettävänä kielenä. Lehdessä on myös tietopaketti omistusliitteiden käytöstä sekä selvitys että-sanalla alkavien lainausten käytöstä  suoran ja epäsuoran lainauksen rajamaastossa.    




Muuta luettavaa

• Kunta, kaupunki ja pitäjä
• Kieli työssä: Tulkkina EU:ssa
• Uudissana: Sosiaalinen eli yhteisöllinen media
  

Kielikello 2/2009

Kielikellossa 2/2009 kerrotaan suomen kielen toimintaohjelmasta ja kuvataan erityisesti sen kahta tärkeää aihepiiriä, opetusta ja kieliteknologiaa. Kielipolitiikka ei ole uusi ilmiö, kuten selviää kielenhuollon historiaa kuvaavan sarjan artikkelista ”Pipliasuomesta yleissuomeksi”. Uutta ei ole myöskään nyt ajankohtainen, suomen kielen toimintaohjelmassa esille nostettu rinnakkaiskielisyys, vaan Suomi on ollut monikielinen ja monikulttuurinen maa myös 1800-luvulla. Muun muassa tämä ilmenee Maamme kirjan kieliasenteita valottavasta artikkelista.





Muuta luettavaa

• Metsänpeitosta metsäkeskuksiin – sanakirjojen metsäkuva
• Onnela ja Orjaleiri sekä muita kesämökkien nimiä
• Miksi etunimi Meri taipuu eri tavalla kuin sukunimi Meri?
• Kuka keksi sisäolennon?

Kielikello  1/2009

Kielikellossa 1/2009 pohditaan kielen ja todellisuuden kytköstä eri näkökulmista. Minkälainen historia on ajankohtaisella elvytys-sanalla? Miten yhteiskunnalliset muutokset näkyvät venäjän ja suomen uudissanoissa? Millä tavoin kielenulkoinen todellisuus heijastuu vanhusten kotihoidon ammattilaisten tekstien rakenteissa? Entä miten kuntien yhdistäminen muuttaa nimistöä?

Lehdessä kerrotaan myös, millaisia kielikeskusteluja on käyty sadan vuoden mittaan sanoista haltija ja haltia.





Muuta luettavaa

• Eläintieteen termit puhuttivat jo 1800-luvulla
  
• Pistekirjoitusopettaja kutsumustyössään
  
• Downshiftingille vastineita 
• Puun ja kuoren välissä