Rikoslaki ei tunne viharikosta. Muuten se kyllä tunnetaan, valitettavasti.
Suomen rikoslaissa ei ole rikosnimikkeitä rasistinen rikos eikä viharikos. Silti viharikoksista puhutaan yleisesti, myös poliisin työssä.
Viharikosten tunnistamiseen on kehitelty erilaisia tapoja, ja näistä kerrotaan
Poliisiammattikorkeakoulun selvityksessä. Yksi kiinnostavimmista on poimia tuhansien tekstien rikosilmoitusrekisteristä sellaisia ilmoituksia, jotka sisältävät mahdollisesti herjaavia sanoja.
Listalla on yli 200 hakusanaa. Esimerkkejä: pakolai*, polttopul*, ryssittel*, lyhytkasvui*, fag, saame*, rättip*, kehar*, uskovai*, puppel* (* tarkoittaa sanan katkaisua).
Selvitys viittaa siihen, että viharikosten määrä on kasvussa. On niin ikään
arvioitu, että viharikoksia tehdään paljon enemmän kuin tilastoidaan.
Lehtitietojen mukaan viharikoksiin on nyt kiinnittänyt huomiota myös tasavallan presidentti Tarja Halonen. Halosen mukaan ihmiset näyttävät tunteensa voimakkaasti ja kielenkäyttö julkisuudessa on
koventunut.
Ehkä olisi tarvetta tuoda viharikos myös säädösteksteihin? Täsmällinen määrittely on tietysti vaikeaa, vallankin jos sitä yrittää tehdä yleiskielellä :) Mutta vaikeudet, nehän on tehty voitettaviksi, eikös vaan?
VESA HEIKKINEN