Normiriemu valtasi meidät

Tervetuloa lukemaan Leksa-säädöskieliblogin ensimmäistä merkintää. Blogi on osa Kotuksen Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys -hanketta. Hankkeessa on tavoitteena setviä lakien ja asetusten ymmärtämiseen vaikuttavia seikkoja.

(Perimmäisenä tavoitteena on tietysti parantaa maailma. Vaikka sitten pykälä kerrallaan!)

Näin hankkeen alkumetreillä askarruttaa muun muassa se, mitkä oikeastaan ovat säädöskielen rajat. Tiukasti määritellen säädöskieli on säädösten eli lakien ja asetusten kieltä. Mutta onko itsestään selvää, mikä on säädös?

Tekstintutkimuksen näkökulmasta voi ajatella, että yhtä tekstiä ei ole olemassa ilman toista. Säädöskin rakentuu vanhojen tekstien varaan ja samalla uusien tekstien pohjaksi.

Olen tutkinut aiemmin muun muassa yhden lain yhtä pykälää. Hallintolaissa on neljä osaa, 12 lukua, 71 pykälää, 367 tekstikappaletta, 4 187 sanaa ja 38 040 merkkiä. Sen yhdeksäs pykälä on ”Hyvän kielenkäytön vaatimus”.

Ennen kuin laki tuli voimaan 2004, se oli kulkenut pitkän tien selvityksinä, luonnoksina, lausuntoina, puheina, keskusteluina yms. teksteinä tekstien maailmassa. Varsinaisia käsittelyvaihteita kertyi toistakymmentä.

Laissa on runsaasti viittauksia muihin teksteihin, kuten kirkkolakiin, hallintolainkäyttölakiin ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin. Laissa mainitaan monia tekstilajeja yleisellä tasolla: laki, päätös, määräys, todistus, ratkaisu, asiakirja, valtakirja, hallintosopimus. Lain yksittäisissä osissa on useita tekstinsisäisiä viittauksia lain toisiin osiin, useimmiten ”momentteihin”.

Silloin tällöin minulle sanotaan, että säädöskieltä ei kannata tutkia, sillä kaikkihan tietävät, millaisia säädökset ovat. No, minä en suostu tietämään. Tutkitaan, ennen kuin kunnolla hutkitaan. Kun nyt tässä ensin pääsisi kärryille siitä, mistä näitä säädöstekstejä oikein tulee. (Ja minne käy tuulen ilmassa tie.)

Aineistosta ei ainakaan ole pulaa. Vuonna 2009 hallitus antoi 282 lakiesitystä. Esityksissä oli keskimäärin 28 pykälää ja 22 perustelusivua. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 1980 hallituksen esitysten keskipituus oli 4 sivua.

Yhteiskunta tekstuaalistuu, medioituu ja oikeudellistuu. Puhutaan säädöstuotannosta ja normitulvasta. Lain vaikutuksia kansalaisiin arvioidaan turhan harvoin. Muun muassa asianajajaliitto on sitä mieltä, että nyt tarvitaan avointa kansalaiskeskustelua siitä, miten päästään parempaan lainsäädäntöön.

Leksa ilmoittautuu pykälätalkoisiin! Tulkaa mukaan keskustelemaan!

VESA HEIKKINEN, hankkeen vastuuhenkilö