Kenelle kirjoitan?

Kävin vastikään Kuopion hallinto-oikeudessa keskustelemassa säädöskielestä. Hallinto-oikeuksien väkeä askarruttavat kysymykset kielenkäytön ymmärrettävyydestä ja esimerkiksi siitä, miten heidän omissa teksteissään käytetään säädösten muotoiluja.

Miten esimerkiksi oikeuden päätökset perusteluineen pitäisi kirjoittaa? Ja ennen kaikkea: kenelle?

Yksi mahdollisuus olisi kirjoittaa päätös ja päätöksen perustelut sitä lukijaa ajatellen, jolle lankeaa kyseisessä jutussa häviäjän rooli. Mutta mitä tästä ajattelisivat esimerkiksi muut asiantuntijat, jotka päätöksiä lukevat?

Esitin tilaisuudessa kärjekkään ajatuksen, jonka mukaan maailmassa on kolmenlaisia tekstejä: asiakeskeisiä, lukijakeskeisiä ja kirjoittajakeskeisiä. Ajatus asiakeskeisistä päätöksistä selvästikin herätti porukan. Kysyttiin, tarkoittaako se sitä, että päätöksiä ei kirjoiteta kenellekään, ei ketään lukijaa silmällä pitäen. Voiko teksti olla yleispätevä?

Toin esiin mahdollisuuden, jonka mukaan on olemassa myös neljännenlaisia tekstejä: tekstikeskeisiä. Tällaiset tekstit olisivat olemassa vain itseään varten tai korkeintaan toisia tekstejä varten tai sitä varten, että on olemassa erilaisia pakkoja tehdä tekstejä, jotta tyhjät teksteille varatut tilat täyttyvät.

Mahdollista lienee myös, että olemme sellaisten kysymysten äärellä, joihin ei ole oikeita eikä edes yksiselitteisiä vastauksia. Yksi ja sama teksti voi näyttäytyä yhdelle lukijalle asiakeskeisenä, toiselle kirjoittajakeskeisenä, kolmannelle lukijakeskeisenä, neljännelle tekstikeskeisenä. Viides sytyttää sillä saunan.

VESA HEIKKINEN