Viharikos

Myöskään Suomen kielen perussanakirja ei tunne viharikosta, Nykysuomen sanakirjasta puhumattakaan. Kyse on uudissanasta, joka on tietenkin orjallinen käännöslaina englannista. Merkityskin on kopioitu englannista, eikä se avaudu sanan osien merkitysten perusteella.

Jos vuosikymmenet toista vihattuaan tappaa hänet tai äkillisesti vihastuu niin silmittömästi, että lyö häntä, niin se ei viharikos-sanan ystävien mielestä suinkaan ole viharikos. Paitsi tietysti jos uhri sattuu olemaan esimerkiksi toista rotua kuin rikoksentekijä ja rikoksen voi selittää johtuvan tästä.

Viharikos-sanalla tehdään politiikkaa, ei oikeutta. Sillä tyynnytellään omaan suvaitsevaisuuteensa uskovien ihmisten omaatuntoa. Voidaanhan ”muut”, ”viharikosten” tekijöiksi selitetyt, kätevästi luokitella pahoiksi ja suunnilleen ihmiskunnan ulkopuolella oleviksi. Samalla voidaan uskoa ja uskotella, että on _tehty jotain_ rasismin yms. vastustamiseksi.

Edes viharikoksista kiivaasti puhuvat eivät sentään kai esitä, että viharikoksesta pitäisi tehdä rikosnimike. Tosin heidän yleistietonsa oikeusasioista saattavat usein olla niin vähäiset, etteivät he tiedä, mitä ”rikosnimike” tarkoittaa, joten he voivat sujuvasti vaatia sitäkin.

Lakia paremmin tuntevat ovat sentään vaatimassa ”vain” sitä, että rasistiseksi tms. katsottu motiivi olisi ankaroittamisperuste eli vanhalla kielellä sanottuna raskauttava asianhaara.

Siinäkin ollaan oikeuden valekaavussa vaatimassa kummallista epäoikeudenmukaisuutta. Jos Matti pahoinpitelee Pekan siksi, että Pekka on hänestä tyhmä tai hankala tai ärsyttävän näköinen tai on naarmuttanut Matin autoa, pitääkö Matti tuomita siitä lievempään rangaistukseen kuin samanasteisesta pahoinpitelystä, jonka syynä on se, että uhri on homo, mulatti tai hihhuli?

Joku kyynikko voisi ajatella, että olisihan tässä kosmista oikeudenmukaisuutta: tyhmyydestä sakotetaan. ”Viharikoksesta” tuomittaisiin tietysti vain ne, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä _sanoakseen_ motiiviksi jotain, joka voidaan tulkita "viharikoksen" määritelmään sopivaksi.

Niin, eiköhän tuo viharikos kuitenkin ole hieman mutkikkaampi asia? Mm. tuossa mainitsemassani selvityksessä puidaan kiinnostavasti sanan taustaa ja määrittelyongelmia.

Yleisesti ottaen on varmaan niinkin, että säädöstekstit ovat (myös) poliittisia tekstejä. Niillä/niissä siis tehdään ja toteutetaan politiikka monella tavalla.

Olisi tietysti mukava kuulla esimerkiksi oikeusoppineiden käsityksiä tästä rikosnimikeasiasta. Ja miksei sanakirjojen tekijöidenkin. Monenlaista toisen ja kolmannen ja ännännen käden tietoa netissä tietysti tulvii.

Muuten, vuonna 2003 säädetyn koventamisperusteen mukaan rikoksesta voidaan antaa ankarampi rangaistus, jos se on kohdistettu kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella (RL luku 5 § 4-kohta; Poliisiammattikorkeakoulun selvityksen mukaan). - Tuossa lainaamassani pätkässä on tietysti se mielenkiintoinen puoli, että siinä puhutaan vielä rodusta, hyvin kiistanalainen sana sekin.

Asioista voidaan toki tehdä niin mutkikkaita kuin halutaan, eikä tämä ole edes kovin vaikeaa silloin, kun poliittisin ja ideologisin tavoittein ajetaan lainmuutoksia ja oikeuskäytännön muutoksia. Otetaan esimerkiksi jokin iskusana, jota on päätetty käyttää, kuten ”viharikos”, ja kova into liittää tähän sanaan kaikenlaista paheksuntaa ja aggressiota – ilman että haluttaisiin oikeasti määritellä, mitä iskusanalla tarkoitetaan. Sitten ruvetaan vatvomaan erilaisia määritelmiä. Tulosta ei tietenkään voi tulla, mutta tärkeintä onkin vatvominen ja iskusanan käyttö.

Kuten toteat, ns. rasistinen motiivi on jo saatu koventamisperusteeksi. Kyse on nyt siitä, että tämä ajattelu halutaan viedä pitemmälle ja ottaa mukaan muun muassa seksuaalinen suuntautuminen ja uskonto. Yleisluonteinen koventavuus rikoslain 6. luvun 5 §:ssä ei tunnu riittävän, kun siinä oletettu rasistinen motiivi on vain samantasoisena kuin esimerkiksi rikosten tekeminen rikollisjärjestön jäsenenä tai aiempi toistuva rikollisuus.

Puhe siitä, että viharikokset tulisi määritellä erilliseksi rikosten lajiksi, on todennäköisesti tarkoitettu vain puheeksi. Jos itse rikokseksi määritellään viha, ollaan jo pitkällä sellaisella tiellä, joka vie pois oikeusvaltiosta ja länsimaisesta rikosoikeudesta. Mutta ehkäpä sellaisista ajatuksista puhuminen onkin jo viharikos, sisältäähän se esimerkiksi sellaisen vihjauksen, että länsimainen rikosoikeus olisi jotenkin parempaa kuin sellainen muiden kulttuuripiirien oikeusjärjestys, jossa harrastetaan käsien katkomista varkaudesta, kuoliaaksi kivittämistä aviorikoksesta jne., henkilötodistelua jossa miehen sana painaa automaattisesti enemmän kuin naisen jne.