Meta- ja intertekstuaalinen laki

Säädöskielen ymmärrettävyys on käsitteellinen möhkäle, josta on vaikea saada otetta.  Tarvitaan pilkkomista ja palastelua, tarvitaan erittelyä, analyysiä. Tarvitaan analyyttisiä käsitteitä.

Olen alkanut tutkailla säädöstekstejä siitä näkökulmasta, miten ne rakentuvat toisten tekstien ja myös itsensä varaan. Nyt puhutaan siis intertekstualaisuudesta ja metatekstuaalisuudesta. Mitä tarkoittaakaan käytännössä se, että sana saa merkityksensä sanojen seurassa, lause lauseiden seurassa, teksti tekstien seurassa? (Inter- ja metatekstuaalisuutta on monenlaista, joten näitä yleiskäsitteitä on käytännön analyysissa pilkottava pienemmiksi. Palaan tähän myöhemmin tässä blogissa.)

Tapoja viitata ja nojata toisiin teksteihin on monia, samoin tapoja luoda yhteyttä tekstin osien välille. Näillä valinnoilla rakennetaan paitsi merkityksellistä tekstikokonaisuutta myös tekstille lukijaa.

Tässä lienee ymmärrettävyysanalyysin ydin. Millaisen lukijan rakennan tekstilleni? Mitä oletan hänen ymmärtävän?

Monesti säädöstekstiin rakentuu tottunut säädöstekstin lukija. Tottumattoman lukijan osa on rämpiä suolla.

VESA HEIKKINEN