Muutama vuosi sitten Kotuksen sekä Helsingin yliopiston suomen kielen ja kieliteknologian asiantuntijat rakensivat yhdessä suomen kielen toimintaohjelman Suomen kielen tulevaisuus, jonka kantavana ajatuksena oli se, että korkeakouluopetuksessa voitaisiin toteuttaa rinnakkaiskielisyyden ideaa.
Kun
tarjotaan englanninkielisiä ohjelmia, rinnalla tulisi tarjota opetusta myös
omalla kielellä, kunkin korkeakoulun opetus- ja tutkintokielen mukaan suomeksi
tai ruotsiksi. Yliopistojen kielistrategiat kuvaavatkin kauniisti tällaista
tasapainoista tilannetta. Yksikään strategia ei sano, että suomen kieli on nyttemmin
siirrettävä sivuun maisterien opetuksessa.
Harmaata
on teoria, kun käytäntö marssii paikalle raskain askelin. Aalto-yliopiston
kauppakorkeakoulusta kuuluu hätkähdyttäviä ääniä: Kaikki maisteriohjelmat
aiotaan käynnistää syksyllä 2013 englanninkielisinä, ja vain harvoja kursseja olisi
tarjolla suomeksi. Kandidaattiohjelmat ovat suomenkielisiä. Opetus- ja
kulttuuriministeriö keskustelee parhaillaan korkeakoulun kanssa tästä
päätöksestä ja yrittää etsiä tolkullista ratkaisua.
Yliopistolaki
säätää yliopistojen opetus- ja tutkintokielestä, joka voi olla 1) suomi tai 2)
ruotsi tai 3) suomi ja ruotsi. Yliopisto voi päättää lisäksi muun kielen kuin
opetus- ja tutkintokielensä käyttämisestä opetus- ja tutkintokielenä ja
opintosuorituksissa. Laissa on siis lisäksi, ei sijasta.
Kauppakorkeakoulun päätös
herättää paljon kysymyksiä. Onko nyt niin, että kaupallisella alalla ei tarvita
alansa erikoiskieltä taitavia maistereita? Eikö suomenkielisellä
opiskelijalla ole oikeutta saada maisteritasoista opetusta suomen kielellä
tässä maassa?
En
herättele uhkakuvia, mutta kyllä tämä jotenkin absurdia on. Kansainvälisyys on
mielestäni sitä, että ihminen osaa toimia myös omalla kielellään ja tuntee oman
kulttuurinsa lähtökohdat ja toimintaympäristön. Mitä tapahtuu tulevaisuudessa
kauppatieteille, jos opetuksessa vain perusasiat luennoidaan suomeksi? Mitä
tapahtuu suomalaiselle asiakkaalle, kun hän ihmettelee, millä kielellä hänelle
tarjoillaan tietoa tuotteista? Ja onko vaikkapa yritysjuridiikka niin irrallaan
Suomenmaasta, että se ei tarvitse suomenkielistä termistöä tai ammattikieltä?
Suomen
kielen ja suomenkielisen opiskelijan puolen pitäminen ei ole muiden kielten
vastustamista. Kieliä pitää osata, muitakin kuin englantia. Suomen kieli kuuluu
kielten joukkoon, ja tässä ympäristössä on yhä tärkeää, että joka alalla
kyetään toimimaan suomeksi. Voisikohan kauppakorkeakoulu vielä harkita
mahdollisuutta rinnakkaiskieliseen opetukseen?