Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.
Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.
Kaija Parko
25.3.2013 13.14
Me kailottajat
Kovaäänisyys on opettajan ammatissa kiistämätön etu. Takapenkkiläiset pysyvät hereillä ja etupenkkiläiset säpsähtävät, kun katse kohtaa ja ääni kaikuu. Käytäväkaaoskin muinoin selkiytyi komentoäänen organisoimana. Ainoa kauneusvirhe on siinä, että kovan äänen takana on nainen!
”Elä huuva siellä sitten,”, varoitti äiti hiihtoretkelle lähtevää keskenkasvuista. ”Hieno nainen ei ääntään korota”, opasti anoppi. ”Elä soita kitaraa” oli isältä melkoisen paha palaute, ja ehdoton tyrmäys liian kovalle äänenkäytölle ( ja varmaan myös mielipiteelle) oli käsky ”Älä rämpsytä!”
Hienoinen harmistus riipaisee vieläkin sydänalaa, kun entinen kollega kohdatessa kiittää ”upseeritaitoja” ja oppilaat sanovat tunnistavansa äänestä. Eipä paljoa auta, että jokin ruotsalaistutkimus väittää kovaäänisten naisten menestyvän hiljaisella äänellä puhuvia paremmin.
Kaiken historian ja kokemuksen karaisemana myönnänkin edelleen hätkähtäneeni pahan kerran saadessani ystävällismielisen varoituksen: ”Älä tätä sentään kaikille kailota”.
Kailota? Minäkö?
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele
27.3.2013 18.06
Tikli
Opettaja itsekin
"Kovaäänisyys on opettajan ammatissa kiistämätön etu." Minulle taas opetettiin muutama vuosi sitten opetusharjoittelussa, että "ei tarvitse huutaa", vaikka mielestäni puhuin aivan normaalisti.
Mistä se onkin opettajiin iskostunut, että on hyvä omata kova ääni. Käytännössä se on pikemminkin päinvastoin: kun puhuu hiljaisella eli normaalilla puheäänellä, on oppilaiden keskityttävä kuuntelemaan. Silloin kenenkään ei tarvitse huutaa saadakseen äänensä kuuluviin.
Mistä se onkin opettajiin iskostunut, että on hyvä omata kova ääni. Käytännössä se on pikemminkin päinvastoin: kun puhuu hiljaisella eli normaalilla puheäänellä, on oppilaiden keskityttävä kuuntelemaan. Silloin kenenkään ei tarvitse huutaa saadakseen äänensä kuuluviin.
3.4.2013 13.36
Redellica
Ääni on instrumentti, väline.
En tiedä, onko kyse niinkään kovasta äänestä, kuin sen mukana kulkevasta voimasta ja persoonasta. Ihmisellä voi olla kova ääni, mutta jos siihen ei saa sisältöä ja tunnetta, on se yksinään kovin turha.
Kokemuksesta sanoisin, että äänenkäyttö on ehdottomasti taito. Voimakkaassa äänessä on enemmän dynaamisen vaihtelun mahdollisuuksia, enkä tiedä, voiko hiljaista tai voimakasta äänenkäyttöä edes verrata - ne ovat kuitenkin erilaisia tyylikeinoja, ja niiden taitaminen vaatii erilaista lähestymistä.
Kumpikin voi oikein käytettynä olla valtavan tehokas.
Kokemuksesta sanoisin, että äänenkäyttö on ehdottomasti taito. Voimakkaassa äänessä on enemmän dynaamisen vaihtelun mahdollisuuksia, enkä tiedä, voiko hiljaista tai voimakasta äänenkäyttöä edes verrata - ne ovat kuitenkin erilaisia tyylikeinoja, ja niiden taitaminen vaatii erilaista lähestymistä.
Kumpikin voi oikein käytettynä olla valtavan tehokas.
Blogia päivitetty 17.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
