Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Karjalan kielen sana-arkisto

Karjalan kielen sana-arkiston muodostaa runsaan 550 000 arkistolipun eli sanalipun murrekokoelma. Vanhimmat sanaliput ovat peräisin 1800-luvun lopulta ja tuoreimmat 1970-luvulta. Aineistosta on laadittu Karjalan kielen sanakirja.

Sanaliput on digitoitu. Alkuperäinen aineisto on siirretty helmikuussa 2016 Joensuuhun Itä-Suomen yliopiston yhteyteen.

Sanalipuista

Pääosa sana-arkiston aineksesta on yhtenä aakkostuksena. Aineisto on hakusanoitettu vienalaismurteiden mukaisesti, ja kunkin hakusanan sanaliput on järjestetty pitäjittäin pohjoisesta etelään. Erikseen aakkostettuina kokoelmina ovat Juho Kujolan tverinkarjalan ja Valdain ja Tihvinän karjalaismurteiden yhteensä runsaat 20 000 sanatietoa sisältävät sanaliput sekä Helmi ja Pertti Virtarannan keräämät vienankarjalan noin 50 000 sanalippua ja tverinkarjalan noin 6 600 sanalippua.

Sanaliput sisältävät vaihtelevasti tietoa hakusanan käytöstä (merkityksen selityksiä, kielioppitietoa, esimerkkilauseita). Valtaosa sanalipuista on kirjoitettu käsin.

Digitoituja sanalippuja voi selailla Karjalan kielen verkkosanakirjan sanakirja-artikkelien yhteydessä aakkosvälillä a–f. Tulevaisuudessa on tarkoitus julkaista arkiston kaikki runsaat 500 000 sanalippua sekä verkkosanakirjan yhteydessä että erillisessä käyttöliittymässä. Tavoitteena on myös jalostaa aineistoa niin, että siihen voitaisiin kohdistaa hakuja.

Karjalan kielen sana-arkiston yhteydessä on runsaasti karjalan kieltä ja kulttuuria käsittelevää kirjallisuutta. Tutkijoiden käytettävissä on myös noin 60 tuntia Tverin Karjalasta kuvattua videomateriaalia.

Aineiston keräämisestä

Aineistosta lähes puolet on yhden miehen, lehtori E. V. Ahtian elämäntyön tulosta. Vuosina 1898–1936 hän keräsi kolme ainutlaatuista suursanastoa, ensin Suojärven eteläkarjalaismurteisen sanaston, 57 000 sanalippua, sitten kaikkien aikojen suurimman pitäjänsanaston kieleltään pohjoisaunukselaisesta Säämäjärven pitäjästä, kaikkiaan 163 000 sanalippua, ja viimeksi eteläaunukselaisen Nekkulan-Riipuškalan sanaston, 35 500 sanalippua.

Sana-arkiston vanhimmat murreainekset perustuvat Arvid Genetzin 1800-luvun loppupuolen muistiinpanoihin. Arkistoon ne on poimittu hänen teoksistaan Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä (1880) ja Tutkimus Aunuksen kielestä (1884).

1890-luvulta ovat K. F. Karjalaisen kokoelmat Uhtualta, Rukajärveltä ja Tverin Karjalasta. Erityisen arvokkaita ovat Juho Kujolan 1910-luvulla Sisä-Venäjän karjalaisilta keräämät Tverin, Tihvinän ja Valdain kokoelmat sekä Kujolan ja Martta Pelkosen kotipitäjästään Salmista keräämä aunukselaismurteinen aineisto.

Rajan sulkeuduttua ensimmäisen maailmansodan jälkeen murreainesta keräsivät useat tutkijat Suomen Raja-Karjalan karjalaisilta ja Suomeen siirtyneiltä Itä-Karjalan pakolaisilta, esimerkiksi Eino Leskinen Impilahden, Tulemajärven ja Jyskyjärven murretta, R. E. Nirvi Suistamon murretta ja Aimo Turunen Ilomantsin murretta. Jonkin verran Karjalan kielen sanakirjaan on otettu Suomen kansan vanhat runot -teoksen Vienan, Aunuksen ja Raja-Karjalan runojen sanastoa.

Toisen maailmansodan jälkeen karjalan sanakokoelmia on täydennetty Helmi ja Pertti Virtarannan keruisiin perustuvalla, lähinnä vienalaismurteisella aineksella, jonka he ovat tallentaneet pääosin Ruotsiin siirtyneiltä pakolaisilta. Uudempaa ainesta heiltä on saatu myös varsinkin 1970-luvulla tehtyjen matkojen tverinkarjalan muistiinpanoista.