Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Pihtiputaan näyte

Pihtiputaan murre kuuluu savolaismurteisiin.

Hanna Hakulinen (HH), s. 18.11.1895.

Haastattelu on tehty 30.9.1979 Pihtiputaalla Louhulan kylässä, haastattelijana Raija Lehtinen (RL).

Signum: 13435: 1.

RL: No minkäslainen se liinankorjuu (ol)?

HH: nò, liinaŋkorjuu ol’ semmosta että ne liinat, kun ne revittiim pellosta ja pantiin̬ seemmosiiʾ [sic!], toas lyhteisiij ja ài̬j̆jala kuivattì ʾen̬sim pantiin tuŏta rannassa niitä semmosessa, läjä̀ssä seh- järvessÄ.

ja sieltä kun nostettii ni k- ài̬j̆jalek kuivaan̆ ne sittem semmose-, -n, ku ne_ol semmos̀issa [sic!] pienissä lyhtèissä ni se hoara levìtettiin nuij ja pantiiʾ ʾaejam peälek kuivaa että ne, siinä kuivi ja siitä vietiin toas sàu̬naan̬ sitten ne ja, saaonassa, pantiin ne sinne saaonam parvekkeele [!, pro parvelle], nikur riihessä r-, rukkiit, nuiʾ, (le- ʾǝl-) làttoom py-, laottiim pystyyn̆ tuolla laĕla sinnep parvekkeelek kun niiss_ol’ ennen̬ semmoset parvekkeet sàonassa jossa maltasija tEhtI [sic!].

niʾ, siinä kun̆ ne kuivi sitteḛ hyvir rut’ìkuivaks siitä tuotiin̬ sittem, jaʾ, ol’ semmoset liinalòu̬kut puusta tehỳt semmoset lòukut òi̬kee kaks, ʾu-, semmon̓eʾ ʾuurna ol’ siinä keskellä nùij ja, kaks semmosta niŋku huuleketta nuiŋ kahem puŏle, siinä lòukossa jaʾ, sitteʾ, ol’ semmonèʾ, jolla hakàttiin nuin̬ se_ol’ kiinit tuolta pèä̀stä nuin̬ sel loukuʾ, niʾ, semmonen niŋkul liŋkku nuij jolla, hakàttiin ne hienoks sitte jaʾ, veeittiiʾ ʾaĕna läpì siitä ja toas hakattii että se tul’ pehmes ʾihà nìku, ja levis p-, siitä olesta pooes koko tsitten tul’ sitä, töhkeä sin̆neʾ ʾalles sitä̀, loukul-, -tusliinaʾ [pro loukutusliinan], töhkeä kuŋ, se läh-, murèn̓ pòes pi-,  s(e p)inta ku siitä jäe ne kuijjut sitte.

ja, sitte ku ne ol’ lòu̬kutettu sillä laaela, sitteʾ ʾol’ semmoset ràotalihtat vielä, jotka ol’, samàllàeneʾ ʾol’ melèkeei niiŋku se looukku mutta ne_ol’ ràotaset neʾ, lo- kaks, siinä keʾ-, laaejassa ne, jòi̬heŋka läpi se vèi̬ttii_ttä ne vielä pehmis. no sittev vielä, hakàttii semmosella niŋkum puu-, puukolla semmosella vittiimellä nii että se vielä pehmis sel, niiʾ, niistä tul’ sittè, semmosta että pysty, ketreämää jä sittev vieläʾ, ʾol’ semmosi(a ett_ol, sanòttiiḭ,. mikskä ne sanòkaas sitä̀, jossa niitä hakattiin toas semmonen niŋkuʾ, raaotapiikit pystyssä mistä sàe sitteʾ ʾoekèi̬n tehäk kuontaloeta semmosi(a, jokà keträttii sittE. kyl̆lä se_ol sekìt tòuhu(a.

jaʾ, kum̆ pimmeäʾ ʾaaekana aena ʾoamulla ʾaaekas̓in ne looukutettii neʾ, ne_ol se_ol, tyyl otettu että pimmeälä neʾ, ja ʾoamulla ʾaaekas̓iʾ, ʾet̆tä muut työt sitte tul’, päävällä tehty(ä nii ni, lòu̬kutettiin ne liinat jA,. vòe tàetamatoŋ kUItENI. kyl̆lä siin_ol’ homMOA. ni sitte p-, samàla laĕla pellavat mut se pellava ol’ pientä, semmosta lyhköstä jä, se pellava ko ʾotettiiḭ, (po-) kasva-, -t̀ettiin ni, sitten̆ tynnörii hakattiiḭ tynnöriss_ol’ semmoset, ʾol’ isò puutunnör̓ pellolla ja, siin_ol’ semmoset piikit nuiʾ, seḛʾ, tynnöril lae-, làovas-, làota ol’ ʾoi̬keen̬ sielä tynnö̭rin̬ sisä̀ssä jä siinä ne piikit sitte ni, siiheh̆ hakàttiin nui että ne siemmenet jä̀e siitä sitte sineʾ, tynnöriij jä sitten neʾ, ʾolèt pantiin toas sàu̬naa ja sil̆lä laĕla, ʾen̬sil̆ lijotettìj järvessä jä sittem̆ pantiin̬ sàu̬na ja haʾ-, kuivattiin̬̆ samala laela kul liinatII.

niij, niistä sitteh, siitä kaes sitä sittep̆ peäs ketreämääŋ kuŋ ki̬-, kuʾ, pan̓ sen̬ se häkkyrìks, häkkyrikshän ne sanò aena ku ʾol semmonè, käs̓vars jokà pantiim pystyyn̬ siiher rukim, siin_ol rèi̬kä rukiŋ k-, siinä peŋkissä jä siihem pantiij ja siinä sitte se, ja, siihe häkkyriin̬ sitte jä siitähän̬ sitä keträttiin̬ sitte sitä liina-, -laŋkoa ja niistähän ne kutò, itek kukiʾ ʾaenah, (- -), parraammista [’parhaista’] tehtii lòemilaŋkoa ja, ja kar-, sitte huonommista tehtiiŋ kuttèi̬ta lii-, pyyhelliinoja ja muitA. ja ostihan ne tòeset jo sitte viimeseltä, pumpulisi(a niŋku kalàstuslaŋkoa semmosta lòemilaŋŋoks nu[i]heʾ, py-, pyyhelliinohennim [sic!] mutta, kutovat sitte (ne),. ja tɔas pellavakaŋkaaŋ kuŋ kutò n̓in ne tek pellavista senniʾ, lòemetin niʾ, ne ol’ hyvìjä ne pellavakaŋkaat. ja s`tä tul’ hienowa [sic!] kaŋŋasta aaena. se_on̬ se pellava ʾol’ tòesellaesta ku se liina se_ol liina karkeampata k- semmon̓e, niissÄ. kylä niissä ol’ työtä mutta
nii ne immeĭset tek voa ja olivA[t].


Litterointi teoksesta Pihtiputaan murretta. Suomen kielen näytteitä 13, s. 58–61.