Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Liperin näyte

Liperin murre kuuluu savolaismurteisiin.

Anna Rummukainen (AR), s. 21.2.1892 Liperissä Ristin kylässä.

Haastattelu on tehty 23.5.1967 Liperin Ristin kylässä, haastattelijana Jorma Rekunen (JR).

Signum: 6905: 1.

JR: Sillo ei ollum mitää, pesuaineita noita, pulvereita mitä nyt on.

AR: ee mit̆tää. nop piti ne vèissä tuotàʾ, suopakivvee vähä. mut ensimältä eihä sit_olt sitäk̆kää. va sìttä minä kum muistan ni sitte pes- s- s- suopakivvee panivat vähä siihev vetteen.

JR: Mitäs se suopakivi oli?

AR: s_ol’ sillä pyykkiihip pesivät ja suoppoo kèittivät semmos̓ta kot’màesta sàepotta kun teht̆tiin. elukoehen, rasvat otettiij ja (n)e suolet puhistettiim puh̀taks ja, sittɛ pant̆tii sitä suopakivvee sekkà ja, suuressa muurpaassa kèitettii siitä s_ol’ kot’tekosta suop̀oo. suovaks sanottiii se_ol’ kot’tekosta sàeppotta. ja sillä pestiim pyykki.

ja se tul’li, hyviŋ kàu̬nista se sàepu̬. se tul’ niiv valak̆keeta ja kevyttä sìttɛj jotta,. minä oo sitä kèittänä ja tiälä yks_opettaj̆jaa haki minulta sota(àḙkana sitä. sano hiäm pessöö ihan nu̬amojjaa sillä, sàeppoola. kun_ei suatu ostosàepOttA. van nyt eij_oʾ ʾolt nyt_on tehtynä vuan niilä puluveriloila kàḙkki pyykki.

JR: Jos työ sen, pyykim pesemisev vielä oikeen tarkkaam puhutte
ni_että miten se sillon, entisee aikaa?

AR: no ne vanhaan_àek̆kan tekivät sillä tavala_ttǝ, sillä suovala, haŋkasivat ensin niitä vuatteita, näiŋ käs̆siisäv välissä vuah haŋkasivat. tuol̀a tavàvala. jaʾ, sittɛ, por̆ròim pḙäle, panttiin t- ǝh, kòevutuhkat korvvòiN. ja ves kum muurpaassa kiehu ni se pant̆tiin sittɛ niihen, tuh̀k̀iim pi̬älej ja sittɛ hämmennettiin, seh. s_ol’ ʾihan sekasik ku se hämmentivät sen tuhkat siihev vettè.

sìttɛ hiilet otettii siitä pḙältä hyvin tarkkaam pòes, mitä ol’ hiilello-, hiil̆lii vähä, ja sitte se kirkas livep panttiin̬ sittɛ pattaan, takasi. ja siihe sittɛ, valak̆keet vuatteet kiehummaa. semmos̓t_ol’ siihen_àek̆kaa (se_ol’) sitä liveppyykkii.

JR: Tuolla järvelläkö ne käytiin sitten…?

AR: no järvel̆ä. järvellä ne kä̆öt̆tii_ja, s_ol’ ihaŋ kumma kun niistä tul’ hyviv valak̆keita ja korreita. järvelä kä̆öt̆tiin nuita, korvoloissa pursuttiij ja, avannossa huuhottiiŋ kaks kolome kert̆too ja, kyllä niistä tul’_iham puht̆AAt.

JR: Eikö se kylymännyk kun sielä -?

AR: miŋkä tähe s_èi kylmänä! piti jo töppösessä viimeh huuht̆tooʾ ʾàina ihaj ja muuttòʾ ʾàina kylymihä se ku_ol’ tuo àina purku ja pakkan̓e. no sìttä tuot̆tiiŋ kot’tiin, joko tuppaan tahi, m- meilä ku_ol’ tuo siltanavetta nim myö viettii àina ne korvot sittä navettaaN tahis sàonnaa j̀a, sittä kuumen̆nettiin, puhas ves̓ kuuma ves niihem piälej josta, ne vi̬ännelttiim pòis. niitä kun_ei olt niitä liŋkoja eikä mittää ʾENNEN NE, piti vuaʾ, käsin, kàikki tehÄ.

JR: ja sittek kuivattii?

AR: sìttɛ kuivattiin. jah, èikä olt rào̬toja millä silitet-, silitteekkä [!] ne, pant̆tiiv vuan, òijottiiŋ kaŋk̆kaat, pàijat niiŋ kun̬ hòusuttiim miestej ja, kàulluuspualika-, pualikan ympärillä ja, sitte_(ol’) semmon̓en, tuota pitkä làota siin_ol’ kä̆insija sit jolla piettääŋ kiini, ja semmoset hamp̆paat siinä. sillä kàolattiin. lakanat ja pyyhelliinat tul’ òik̆kee hyvvii ja silleitä sillä. mie suotan tèilen nä̀ytteekkìn ne kapineet meil_on nyttiin ne vielä. pyyhelliinat ja lakanat niilä puhis-, kàolattaan nyttiiv vielÄ.

JR: Ja niillä hyvä tuli se jälki?

AR: hỳvä tulloo hyvi sillee tulloo. pyyhelliinattiin ne_on niim [!], hyvä, hyväks silij̆jää_tta, ei niitä ràowala, suas sem paremaks. ja joka talos̓sa ʾon tiällääv vielä ne, semmos̓et jòila, nyt silittäät pyyhelliinat ja lakanat. se vu̬a_tta, muut vuatteet silitettääj jo nykysir ràowala. mikä, missä on, hellala piettävä ràota miss_on̬ sähköràota ja,. meillääʾ ʾoŋ kyllä molem̀at ovat.

JR: Mite usein se pyykki sillo, pestiin?

AR: no suurissa jòukos̓sa kahev viikom perästä piti pestä. (si)tä jo kerty siks pal’jo sitä pyykkì_ttA s_ol’ kahev viikom pyykki àina.

JR: Siinä päivä men?

AR: pä̀evä män̓. ja tòi̬sena pä̀e(vä)nä sittä ne, viäntämmääj ja, viännettiij ja kuivam̆maam panttiiv vastA. nykysih̀ä sitä èi mä̀p pä̀ev̆vee kun ne konneela teh̆hää. n_oj jòutusat meilläʾ ʾoj jo pyykki korissa yks osa pyykkii tänä pä̀nä kum pes. se jòutu nii sukkel̆laa.

JR: Olikos sitä taloissa ennem paljon sitä, vuatettavaroo?

AR: no ol’ sitä pellavàista ja liinas̓ta. miehel̆lähän niitä ol’liih̆ hyvim, pal’jo niillä ol’ monet ja monet pàijat ja, hòusut alushòusuj(a) ja,. kỳllä sitä kum pellavasta ja liinnoo kasvatettiin niŋ kyllä ne èi e ne vu̬atteem puutteessa olleet. van èihän ne ʾolt niih hienoja kun nyky(àijam pàijat oN. ne_ol’ niitä pellavais̆sii vu̬an. van sittɛ ko sev [!] ruvettii semmos̓ta ykspiistä kutom̀aan, hienomppoo pellavapaltti(noo) ni, s_ol’ sitteh hienomp̀oo kun tämä tässä josta teht̆tiim pài̬toja.


Litterointi teoksesta Liperin murretta. Suomen kielen näytteitä 17, s. 76–80.