Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Alatornion näyte

Alatornion murre kuuluu peräpohjalaisiin murteisiin.

Karuliina Norman (KN), s. 12.11.1873 Alatornion Arpelan kylässä.

Haastattelu on tehty 2.7.1965 Alatornion Kourilehdon kylässä, haastattelijoina Matti Pääkkönen (MP) ja Jorma Rekunen (JR).

Signum: 4661: 1.

MP: Puhuitko ne maahiaisista vanhaat enne?

KN: kyllä ne,. oon niistä puhuttu palijoki, maahi(aisista mutta,. oli se yksi vaimo nouwettu sinnep pirtti(ämmäksi, apù-, apùvaimoksi. tullu, o- jokù mies [sic!] noutahmàj ja. eikä se ollu kaukaana ollu. se oli pistetty säkki päähäŋ ko se oli viety järve-, järverannale pääshe nii se oli pistänys silles säkim päähäj ja, ne oli hetkessä olhè vis̀h̆iin sielä ni. ja siel_oli tehty pikkunej ja s_oli laittanus sen niin se oli se, viskanu, loukosta, niŋku, jotàki helpheitä mitä̀ se oli, helhmàj ja pannus säkim päähäj ja tuonuk koti(a. ja se oli viskanup paŋkule ne niin s_olit olheet, mikä, olikko ne hope(arahoja vai vaskirahoja olhee ne roskat aamula sIINÄ. olem mie semmosestaaki [sic!] höpötystä. kyllä ne niistä maahi(aisista ovas saarnaahnE. ja maahi(aisel lehmistäki. että niitäki on nähty ennen em mie ti(ä, em mi ole nähnyk kuiteŋkhàN.

JR: Mitä niistä kuulitte?

KN: no niin että se on nähty ja. ko_t saanu joŋku rautasen esihneen, teräs(esihneen̬ heittää yli, sel lehmän ni, sen on saanus sitte omàksEsA. mutta se oli, jokù vis̀h̆iin saanu ja se oli tavàlisel_asti(ala lypsanys se, oli unìss_ämmä tullus sanohmà että pilàsit hänel lehmäsä ko niim pienel_asti(ala lypsit että kuiŋka suurel_olis ensi kerral lypsäny sit olis_ollu niim paljom maito(a  toistekki. on niiŋko, minusta tuntuu että net on niiŋ ko satuja. mutta semmosi(a satuja niit_on ennev vanhasta saarnattu.

MP: No net elit maan alla?

KN: maan alla ne asuvah ja sitte sitä aarnihautaaki jokà, on saarnattu siittäki että ne, hoppeita kuuraava ja ko, ja jokà sen saapii sitte niin, että se oli mukaan [sic!] yksi saanu_tta s_oli, kyllä vaikka miŋkä,. s_oli kiepanus saŋŋasta kiinij ja näpä̀nys sen ni se oli koikanu vaikka miŋkälaisena, vaikka käärhmèn muossaki mutta se ei ollu löysäny irti ja siin_oli ollu hoppeita ja mitä siin_oli ollus sitte mukàmastaan siinä kattilas_ta, maahi(aiset olisit [sic!] kuurahnee hoppeitasa ja pitähnèt tulèla ja (se), s_oli saanus sen siepatas sieltä, saŋŋasta kiini ottanu että se oli vaikka miŋkälaisena koikanuk kä(estä että se löysäis irti että net saisiip poi(es sem mutta ei. ei se ollu löysÄNY. m. nämät oo-, ennev vanhaasta ko satuja saarnathiin, niit on sen aikhaisi(a asi(oita.

JR: Niist_om mukava kuulla...

KN: niihän net on,.

JR: Muistatteko muuta?

KN: oikeen hupaisak ko. äitivainaki pruukasi meilä välistä satuja selittää ni. vaikka miŋkälaisi(a, mek kuuntelima NItÄ. joo.

JR: Mutta ei nämäk kaikki niin satuja olleet.

KN. no nii. se, net on sanottu että ne vanhaat rikhaat oŋ kätkenhee rahojaki maahan niin. mutta ne on,. s_oli, että net olsi, sieltä sitte joutuhnee niittem maahi(aisten halt̀̀h̆uuŋ ko ne olih rahojasa rikhaap panhees sinne, kätkehnee_tt_ei niitä kukhaan, maampääliset löywÄ. mutta mi_e ti(ä sitt_että. niit-, enneŋ ko niitä satuja puhut̀h̆ìj ja niit-, sitte oli niim monellaisi(a niis satujahan ne olit tietem mutta niitä mieleläsä kläppinä kuunteli_ko ne, ko niistä puhuthIN.


Litterointi teoksesta Alatornion murretta. Suomen kielen näytteitä 22, s. 23–25.