Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Sortavalan näyte

Sortavalan murre kuuluu kaakkoismurteisiin.

Maria Saikkonen (MS), s. 25.3.1888 Uukuniemellä.

Haastattelu on tehty 9.8.1959 Jyväskylän maalaiskunnassa Puuppolan kylässä, haastattelijana Heikki Leskinen.

Signum: 173: 1.

MS: meil̆le sattu ruotsalaist noapurit ni ne ol' ensittäin ni ne ol' hyvij jäykkee kansaa, hyvij jäy̬kkee. ja ne ku tul'ivat meil̆le käy̬mĕä̀kiin ni, ne hattu peässä istu miehet, ja tuota, eikä ne virk̆kanneet mittää ei ne sanoneet hyvä̀ pä̆i̬vä eikä sanoneet jotta hyväst ku läksvät pòi̬s. ja o- jos niilt miŋkä kysyit ni sen siihev vastasvat, ja yksiŋkertasest ne läks pòi̬s vŏà eikä virk̆kanneet mittÄÄ, ja tuntuu toas ei virkattum mittÄ, mut sitte ku tuttavoituvat hyvin hyö jotta, rupes'vat jo kä̀y̬mĕä̀ hyvi us's'iist ni siitte, sit sanovat "pài̬ pai". ja siinä se ol' lähtö sekä tulo samallài̬sella puhheella. ku tul'vat tahe läksvät. mutta tuota siitte kuiteŋkiin ne ài̬na kysyit meilt jotta, "mutta oi̬skos teillä mitä̀ tarvis jotta jos hyö voisvat lai-, mitä antaa ni kyllä hyö antas jos teill_or ruokatarpèe̬ta tarvis tahe mitä että nälkää ei sa- ei tarvihen nähä". ja siitte toas e-, sàu̬na se ài̬na ol', meil̆le luvattu mutta mei(äm pit siitte vai̬ sieltä joo(esta vettä hakkii sitte siihe sàu̬naa sàu̬naves', muuta ei tarvinna kajotam mittĕä̀, sit myö saim̆ma kylypyy kylpiim millom myö tahomma ja mitem paljo myö tahomma, ja mihi ài̬k̆kaA. nii se ol' meillä siitte vapaa(ta).

nuapurloi̬hem puolesta se ol' Santaholman mökissä myö asuttii kyllä, ni sieltä ei ollu mittĕä̀, muuta ku se mökKI, ja myökii siitä siitte vuokra maksettii. myö maksomma vuokran sillä, pä̀i̬värahalla siitte mikä annettii ruokarahaks. sillä maksetti pienhän se (nyt) vuokrakii ol' mutta tuota, sillä myö vaa elettii ja, siitten nuapurista ol'vat nii hyvät ne nuapurit ne Vorsit jot tòi̬vat ài̬na kons mitäkii. sitä paikall'ista ruok̆koo se ei oikeem meistä sujunna mutta m- kuiteŋkii ot'imma myö ài̬na vastaa. ja sö̀ihä sitä kylläkii mutta, kyllä se ei ollu hyvveä, niiŋ ku siihe ol' karjalaine tottuna karjalaiseer ruokaa, ni, sitä ei usko mite siellä muutom mukavasti, män',

ja siitte yhtä yht juttuu tul' mie ol'in, mie siitte kävin hieromassa ja kuppoamassa ja, talvipuolella nimittäi, ni siitte tuota sattu sellane jotta tul'tii sanom̆moa jotta nyt tuota pitä̀s panna kamp̆peet läh- läjjää ja lähtii Karjal̆laa. ja siitte, myö ku mänt̆tii sinne käskettii ensittäin nii valokuvvaa, ja siitte annettii ne lähtöpassit sieltä, ja valokuvattiij ja, siitte myö oltt̆ii valamiit lähtem̆mää paljoha niitä nyt kamp̆peita ol'kaa mitä nyt pakata, ja myö vuotettii viikkaus- -sotalla ['viikkokausia'] jotta tuota, millo sitä̀ tulloo se lähtö. ja siit loppujel lopuks tul' se lähtö ja, siit myö läksimmä, ja siitte tult̆tii, mikä̀ se ol'kaa Nival̆laa ei kun nii kuiteŋŋi, ja siellä ajettii pòi̬s àu̬tosta ja, siit sanottii jotta nyt, olokee tiällä yötä. myö olt̆tii siel̆lä yö̀tä, ja siitte sanottii jotta nyt männää Juakkim̆maA, jotta nyt pittää joutuu junnaa ja siit àu̬tolla vietii sinne junalle, ja siitte käyttii junnaa ja sitt_ajettii Sortavalaŋ kàu̬punt̆tii keskelle kaupunt̆tii, siell_ol' siitte majotettuna ketä viet'ii ni ne viet'ii kài̬ kàu̬punttii. ja sieltä siitte eh- ruvettii eh- jakam̆maa siitte pòi̬s ken mihikii män', ken mɛn' siitte ommii kot'ilòi̬hem mutta, monellakkaa ei ollu kott'ii ennee ne ol' palan̆neet ja ne ol' purettu ja, ja ne ol' mitä missäe m- pài̬katTI. ja siittem myö ruvettii tuota, lähtem̆mää ja myö lähettii siitte yhtee entiseev vanhaan nuapurii, yläkert̆taam mänttii siitte, ja siit siinä el- elettii kaks, vähillee kaks vuotta ja, siitte muutettii tòi̬see pài̬kkaa, ku siihe tul' siitte ne omistajat, tiältä evakkomatkalta.


Litteroinut Päivi Markkola.