Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Raudun näyte

Raudun murre kuuluu kaakkoismurteisiin.

Helena Pusa (HP), s. luult. 1889 Raudun Vehmaisten kylässä.

Haastattelu on tehty 5.6.1959 Joroisten Maaveden kylässä, haastattelijana Pauli Sakkonen (PS).

Signum: 126: 2.

PS: Oottaks työ mitä muita töi- töitä joutuneet tekemää ko näitä, talon töitä?

HP: ihan taloustöitä mie olen teht ja, miŋkän oon nyt, talos niŋko käsitöitä kuuluu, sammaa huushollii ni em mie ole muita, muita töitä teä̀ll_olles en_ole teht mut koton ennen ni, ajelì hevoistakkii, hevoistöitäkii tein, metsä̀st ajoim puitakii kot'tii, sillon tyttö̀n_olles. käiŋ kŏàtamassakii puita metsä̀s. 

eikä sitä sillo hoijettu itsijeään nii vas̓iten niŋko se nyt hoijetoà mie muistaŋ ko isäŋ Gaṋs heinässäkkii käin ni, ei olt sukat ko, tuota, polviè astikka ni, eikä housui jalas housuitta sitä oltii siel net ko ympä̀r sen hevoiseŋ ko pit kierteä̀ ko pantii heinäkuormoà kii sillièm pujotettiin näin narut, ei olt häkkilöi niŋko nyt_ovat häkit, sillo laitettii vŏà, kàuhi(an_iso kuorma mut se, hmy-, loà(ottiim muute siihe, ihan nää polvet verel ni, men [!], roàp,  se kova lumI, ko meil_ol' nii etteä̀l niitty viis kilomètrii, enneŋko sim peä̀stii, ni, täyty käyvvä kaikìs sellasìs ko mie ol'in vanhin ni, se täyty olla etunenä̀s, ja pojat sìt mie jo jouvvuiŋkii naimisii sittɛ, pojat ol' net ne ei oikee niist töist paljo välittännièt niim Baljoo. sit se tila joutukii, yhel pojal anto isä sen tilan ja, siit se joutu vierail. se möi sen, jollekii. mie ol'in sìt jo naimisìs. kerraŋkii ku tultiin niitylt_isäŋ Gans äit_ol' koton, ukkosen_ilma ol' polttànt talon, ja, tultiiŋ kot'tii ni tuul' pöllyttel' tuhkii. eij_olt mittĕä mitä ottoà ruokoà eikä olt työkappaletta miŋkeä̀llaista, ukonilmast_ol' syttynt. semmonen nuo-, nuor̀in sisareij ja vel'jäin ol'liit, se sano se seitsemävuot'ias ol' se tyttö net "Viljàm nouse ylleä̀" sano net, "meijän talo vissii palloà" sano net, "eteinen_on savvuu ihan täyneä̀". ja tyt-, sit karkasiit ylös ja, tempaist kissaŋ kissa ol' siin sano "oisiv vaik tyynyin ottant" sano ko, kissan otti kainolohhiè ja män̓ pois, kanampojat, palloit siel ja kaik. sìt noàpur̓i emänät toivat, kuka toi leipĕä̀, kuka toi astijoi, kuka mitäkii mut, työkappalettakoà ei neuloàkoà olt nett_ois voint paikata. ràuvvat törröttiit hellam peä̀l, no, silitysrauvvat ko mie sanoi äitìl net, ko pesin etelisen [!] iltàn jottai niitä työvoàtteita net, "laita ko tiet tule helloà iltasìl ni, ni laita rauvvat hellam peä̀l net mie silitä vuàtteita". rauvvat törröttiit siin ja patat [!] ol'liit siin mut_ei olt muuta.

niiŋ Gamala ukonilma net ko, isän Gan̬s kahelt oltii siel niityl ni, ni, se ol', semmonem myrsky nettei miteŋkeä̀ enneä̀ soàtot, myö sanottii soàtoks en tiijä mitä ne, soàttoloi, niŋko ruko -t, toiset puhhuu, heinät pantii semmosii kassoi ni, se ukonilma ol' nii kova tuul' net se hajotti ne kaik, hajallièsen laitettii semmosii painoloi peä̀l ne sano "eihä jumala ilmoà vastoà voi käyvvä taistelemmoà" isä sano ja "läheteä̀ lattoo ja käyvvĕä̀ syömeä̀, käytii syömĕä̀. sìt serkkuin tul' sin ja sano net "teijän asuinrakenus om palant". tultiiŋ kot'tii tuul' pöllyttel' tuhkii.

PS: Mihis työ siit yöks pääsittä?

HP: noàpur̓ii. noàpur̓ii mäntiin yöksI, ja oltiiŋkii noàpuriis sìt siin seuroàvas,  niŋko ol' siin lähel se talo, yötä ja, sìt, ni, sinä, sinä syksỳn tehtiij jo, isä män̓ toisee kylleä̀ ja siel_ol' semmonen, hakattu rakenus ja se ost sen hakatur rakenukse ja syksyks mäntii sittE, siihe ommoà asuntuò, asumoà.

PS: Tehtiiks se entisel paikal se uuskii rakennus vai?

HP: ei teht, meil_ol' nii lähel moàntietä se entine rakenus net, ei olt ko kaks metrii moànt'ielt mis_ol' asuinrakenus. se ko palo ni, sìtt_ol', sanottii aitat ja huonièt, mis voàtteita piettii se ol' huone, mut, aitta ol' se mis ol'liit viljat. siintäkii pihka kiehu kaik seinìst.

sìtt_ol' muutama vuos̓ siint aikoà ko mie oliŋ kerent mennä [!] sin naimisii, siit tul'liit vorat ja veivät aitàst voàttiet kaik ja, tuolt, vòate(aitàst nii. ja viljat veivät toàs̓ kaik. net semmosie tynnyr̓ii ol' pant, nuoita, ohrii, siemeneks, nekkii ol' koà(ettu säkkii ja vietty [!], niin tarkkaa veivät. mie oli sillo jo naimisìs.


Litterointi teoksesta Raudun murretta. Suomen kielen näytteitä 15, s. 7–10.