Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Lopen näyte

Lopen murre kuuluu hämäläismurteisiin.

Eriika Lehto (EL), s. 1872 Lopella.

Haastattelu on tehty 23.10.1961 Lopen kylässä, haastattelijana Jaakko Sivula (JS).

Signum: 766: 1.

JS: Mitenkäs se niinku toi siantappaminen oikeen, suju?

EL [osaksi yhtaikaa]: no, si(antappaminen sitte, se, te-, tapettiin_ens ja sik  kuumalla vesellä ka(i)kki karva kaltattiim pois siit, ja, putsattiij ja sit, taas vast sisukset_otettiim pois. sin täyty ollak kiahuvaa vettä ku sikaa puhristettii. ei se lähten̆nyh huanolla vesellä. ku kaikki karva, otettiin nim puhtaaks (ku) sil̆lä kaltattiin̬ sillä kuumalla vesellä, kiahuvalla vesellä nii.

JS: Mitenkäs ne sen hengen otti siitä? Löikös jollai?

EL: ei ku, am-, ennem maa(ilmas vanhaan_aikaan niil lyätiim mut nyt_ampuuvatte.

JS: Eikös ne kuristannu entisaikaan? Semmosen narun kanssa koskaa?

EL: eei, niiŋ kain neek kuristi ja sit löivät sihen, ottikoon sit_että se kuali. em mä muista yhtään_enää sit ky-, kyl̆lä minä, aina olij joka kerta lahrin tevos ku tehtiil lahti(a mutt_em minä muista enää,. ei sitä taittuk kuristaam  muuta ku lyätiiv vaan se, että se pyärty ja sit pistettiin, tost kurkku a-, auki.

JS: No mitenkäs kun ne sen karvan kalttas pois eikös ne, eikös ne tuliem
päällä, käyttänny?

EL [osaksi yhtaikaa]: ei no se oli, tämmösellä pöyrällä sit taikka joŋku telin(ee)j ja, sә sika siij ja siiŋ kaltattiin sit. pantiiŋ kuumaa vettä ain̬ (sem) mukaan_että, se, lähti sit_ihan niim puhtaaks kun, ollav voi. mut si(annahkakin_oŋ kiva ku se on, sika nyljetää. voij jestam mut se on si(t),. ei, se om paljo rumempi ku se nyljetääŋ ko se ko se karva siit vaaŋ kaltataam pois. ja si(an nahkaki se on sit niil lävillinen̬ siin_on sit läpee,  ku se karva sinne, läpittet tulee.

JS: Mitenkäs se nyletään?

EL: kuiŋka?

JS: Mitenkäs se nyljetään?

EL: no, sitte ku elukka nyt, amputaan_(e)ttA se kualee se pannaan sit tommoseen̬, johoŋki te(l̆linGim) päällej ja, sit, piirretään se noin_auki ja, sit ruvetaan siit, veitteŋ kans nylkee noin̬ sitä nahkaa irki ja sit veretääŋ kärelläki sitä ja, (se), sillä viisin se (nahka) ja sip pannaan̬ se kiikkii. tehrään, kiikkipuu ja sit pistetään (siihen)_että saa sit sisuksep pois ja, kaikki sik ku se oŋ kiikis. niin̬, sillä visin̬ [sic!] sika, ja elukka, nyljetään̬ sit vaan nahka ja, nahka otetaam pois mut se oj ja suuri kun, elukan nahaaŋkin_ottaa poih nii, se on sit suuri vuata.

JS: Mitäs ne siitä siannahasta teki ennen?

EL: kuiŋka?

JS: Mitäs ne teki siitä siannahasta ennen?

EL: no, hevoseŋkaluja. hevoseŋ kaluja sit taas, neet teki niist si(annahaat_ei se pitän̆nyv vettä eikä mitääŋ ku se oli niil lävelline. se oli niil lävelli(n)em mutta hevoseŋkaluja siit tehtii. hev-, kaulapaita ja, tommosi(a nym mitä hevonen tarttee.

eikä neem mones paikkaa seŋtään nylkennykkä siim meni rasvaa niim paljo hukkaa,. se, ihar rasva sihen nahkaaj jäi ja se oli sit, niin [sic!] paksus rasvass_ett_ei neep paljo nylkennykkä. mup paikka paikov vaav vähä nylje-, nylkivätte.


Litterointi teoksesta Lopen murretta. Suomen kielen näytteitä 21, s. 52–56.