Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Ikaalisten näyte

Ikaalisten murre kuuluu hämäläismurteisiin.

Taavetti Kuortti (TK), s. 24.1.1883 Ikaalisten Kallionkielessä.

Haastattelu on tehty 15.10.1960 Ikaalisten Kallionkielessä, haastattelijana Pekka Lehtimäki (PL).

Signum: 598: 2.

PL: Mitenkäs ennev vanhaan kun, ei ollu oikeen noita leekä-,  leekäreitäkään niin, oliko täällä omasta takoo joku semmonej joka  paranteli?

TK: nô, ei niitä, kyllä niitä oli semmosi(a meilän, meilän mummuvainaa isäni, isäni äite nin_oli semmoneŋ kyllä että se, veti noita, paikkoja, niŋku, sanotaaŋ ku jäseneltä pois lähti niin̬ se oli kyl̆lä semmonen_että se veti niitä jäsenelle ja,

sil-, sitte, sitä kuljetettiin̬ sitte yhleŋkik kerraŋ kehu että häntä viätiin niin, pimees, yks miäh (ku), mutt_em minä muistan niv vei häntä, ni että ja sil̆loon_ei [sic!] ollut teit_eikä mitee_ttä rapaa oli poloveen_astikka ja syksyl myɛohä ni, selɛɛsänsä se miäh kanto sitte häntä, niin̬ sinnet toi, toi vaim̆moon̬sat tyä että noin, veti sem paikkoja, jäsenelle.

se oli, kyl̆lä semmonem mutta,. ei täs nys semmosi(a, mun tiätɛɛkseni ollus semmosi(a lɛɛkäri(ä, ketɛɛ että, että noin,. siɛhen_olis_ollun niin, turvattu(a. ei meiläŋ kummiŋkaam mitɛɛ, lɛɛkäri(ä tarvittu.

PL: Ei sitten kauempanakaan käyty tuola Kurus tai, Tyrvääs?

TK: ei, ei käyty. ei käyty kyl̆lä minä kerraŋ, kerraŋ Kurus kävin̬ sen, Tillin tykönä, ku ma nyt sen, oikein siinä sanon niin,. minä k- saim markkinoilta hevosen, sittej ja. se hevonen_oli, se oli sitte hyvä hevonel lihava kovastij ja muutoj ja. sittes sanovat_että "kyllä sinä miäh nyt saip potkurin̬ hevosen̬" sanovat siä Tampereella. minä sanon̬ "hei se potkij" ja. minä tuliŋ koti(oj ja, minä, panin̬ sen talliin, ja viilen_aika̭a̭n_a̭a̭mulla minä tuliŋ kotii(o. ja, kuulen_aikaam mentiin talliin ni se oli potkinuj jo niin_että, että noin, lukku lähti jo, ovesta poih ku se oli ovipiäleh ni, oli semmoneŋ kommolukku niin̬ se oli lähteny jo irti siittä, sittek ku se potki niiŋ kovastI, ja kilju ja huutO. mut̆ta sĭttem minä menin tonne Kuruun, Kuruuj ja kävin̬ sen Tillin tykönä ja, ja sitte, se Tilli sem paranti niin_että, ei kravahuttanu eikä krivahuttANU. nin̬ sev verran minä, minä kyllä oleŋ käynyn niitten noitajen tykönÄ.

PL: Mitenkäs se Tilli oikeen sitte, sai sen sillä lailla?

TK: noh mulla oli, mull_oli semmonen, piäni pullo että oliko viiskymmentä krammaa taik̆ka mitä häntä oli viina̭a̭ siinä. ja se pulis-, ja sell_oli sem-, se pulisti sitä viina̭a̭ sittes, taik̆ka sitä pulloo, sill_oli semmonen, semmonem musta piäni mökki johka sitä mentiin̬ sit̆tes sin̆nek kamariij ja, siällä se pulisti sitä ja sano_tta "tos sen näjet nys sittes sem mikä siinä on, mikä sille on tehty, sille hevoselle että noin, että joka sen, joŋka tähles se or ruvennup potkiin että se om potkinus siinä kun sinä olet sen, saanuj ja aseista riisunu, aseista riisunun ni se on̬ siinä tehty selle" ja,. kyllä kai ne veijerit sittes sen̬ siä Tampereellakit tiɛsiväk ku ne su- tulivat [sic!] peräh ja sanovat_että "kyl̆lä se potkii varmastin" niin̬ se oli semmosi(a, veijeri(em peli(Ä.

mŭtta selekisim minä niistä, ja sainkin niin̬ hyvän̬ hevosen_että, että minä sanon̬_että se viä, meistä menee toinen̬ hauta̭a̭n̬, kumpijompi mutta,. se silloin ku se kapina oli, oli nin tuåla kauppalah niin̬  sin̆net tuli tykiŋkuula sittes siɛhen asumukseej josa se oli, ku se tuatiin̬ sinne, vähän niiŋku suajaaj ja,. silloin̬ se sittem meni sem meni läpittet tykiŋkuula ja se kuali sinnE.


Litterointi teoksesta Ikaalisten murretta. Suomen kielen näytteitä 20, s. 7–9.