Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Hollolan näyte

Hollolan murre kuuluu hämäläismurteisiin.

Villehard Peltola (VP), s. 1878 Hollolan Kutajoessa.

Haastattelu on tehty 20.7.1961 Hollolan kirkonkylässä, haastattelijana Jaakko Sivula (JS).

Signum: 837: 1.

JS: No ei sunkaa sit maletta voip pyytääkkän ympär vuolen, eikös siin o-,  ikös se vaan talvel okkin semmone hyvämmakune?

VP: kỳl se syäolään nyky(ääj jo suvellaki. se on sellai vanha ta-, taika vaan, ettei ne tohtiniɛt suvel syäolä, sanovat että siin_om matoja.  mutta noin, kyl se nyt jo syäolään suvellakin̬ mut sit harvon saa suvel. se menee hyvi sy-, kylymiin̬, se on arka lämpysellev velelle. niin, kyl se näil lämpösen ajal on ihlam melkei saama toi, vaikka se olis kuŋka hyvä arvo sil.

JS: Sehän kasvaa aika isoks kans, male.

VP: on niit_olluv viiteeŋ kiloon, painavi(a. mutta ne nyt_on harvinaisija mutta, että on ollun nin isoja.

JS: No ihan tavallisiin pyylyksiihän ne menee ne, mateetki?

VP: nii ne rysiin̬ ne menee ja, käyhän ne joskus verkkoim mut rysil niitä pyylyte- pyylystetään̬.

JS: No se ov vähän semmoner ruman näkönen se kala. Kuinkas se menee  aupaks?

VP: se on erinomaiŋ kauppakala. kun se vaan elävänä on nin noi, se tekee kauppansA. jA se on semmoiŋ kala että noin, se ei sais jääty(ä milloiŋkaa. se ei o enää sem makuin̬. jos se jäätyy järv-, om pitkä matka järvelt koti(at tuålan nin̬, se sA- se ruåka tulee jo huånommaks ELIkkA, se nahka käy mustaks kuŋ keittää. ja sen tähles se, on niin arvokas, että, se on elävänä kun se myylään, ettei se pääsej jäätymää.

JS: No onkos täällä, olikos siellä Kutajoella, Kutajoessa niitä, katittoja?

VP: ol'. mut ne ol' sihi aikaan tehtiin noin, sellassist, liisteist, puusta. sellassi(a liisteit, niiŋkum päreit_että pa- pystyyj järvee ja siit suu ne ol' sûr, ja sinnem mem paljo niit ja, siɛlt sai sitten haavil kootan niit. siɛlt peräst sitten siɛll_ol' sellaset uitot noin̬, aina kun se men sit uitto(a myäolen vihlov viimen se men sinnep perää. ja sIElt nII suurel haavil ne otti aina siɛlt peräst pois sài ollak koko suven.

JS: No mitenkäs se semmonel li-, liistekatitta tehtiin oikeen?

VP: no se silottiin, silottiin sitten noin, joteŋkin ol', neljäv viilen, sentin, leveit liisteit, ja se silottiin sitten noin, jok̀o rautlaŋkall_elli, elli, vittol noin aina yhtee, sellassi(a paloja, ja lyäotiin, terävät päät_ol' ne lyäotiim maan sisään̬ se, toinem pää.

ja sit maam päällä sitten sit_ol' noin, kuus seittemäŋkymment sentti(ä ettei ne pois, loikkineet pois hauvet siɛltÄ. ja sihim men, aika hyviŋ kaloja. ja risust tekvät sellassem pitkän ailan sitten sihe eteev viä̭l, jota myäolen ne men̬. laitettiir risust.

JS: No se täyty, sai olla pitkän aikaa siin samas kohlas?

VP: no se ol' koko, suven̬. talveksha ne täyty ottaap pois muutehan̬ ne OLIs jäät hajottannu. mut ne o hävinnyj jo ihan tyystin̬, mut kyl minä viɛl muista hyvin niit.

JS: No sinnem mev vissiij jokalaist kalaa?

VP: jooka sortti(a kalaa sinnem mej ja, se ol' nii hyvä sitteŋ kuŋ kalaa tarvitti NI mennä ottamaa, ehän ne kuålleet siɛl, vapaas veles ol'vat.


Litterointi teoksesta Hollolan murretta. Suomen kielen näytteitä 23, s. 60–62.