Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Askolan näyte

Askolan murre kuuluu hämäläismurteisiin.

Antero Mantere (AM), s. 15.3.1888 Askolan Vakkolassa.

Haastattelu on tehty 16.8.1960 Askolan Huuvarissa, haastattelijana Irma Nirvi (IN).

Signum: 383: 1.

IN: No puhukos ne koskaa et, näi vainajat ois näyttäytynny?

AM: juu monta kert̆taa puhuvat sellassi, että näkiväk ko liikku. mut_ettenhää miä tiärä olisko sitte ollu ni että ne, pelekäsivät ja hermostuvat niim pal(jo) että ne luuli että, ne kuale liikku.

IN: No sanokos ne tai puhukos ne koskaa et minkäs takii se oli sitte  iikkeel?

AM: no, toij_o_yks tapaus o-, isäukko puhu se on tapaun-, tapahtunu Mäntsäläs. em miä täs_Askolas tiärä muuta. isäukko jutteli nii sit non, miä olim peri pikkunem poika ko, se oli sil tapaa käyny et siit talost, isäntä oli kuallu. ja se oli kual̆lu äkkiä siit_ei tiäneet_oikee mikä sen_oli. ja sitte siin, se oli viäl, et se oli hau̬rattu jo se, isäntä. ja sitte siin talos, oli ollu, toi toi, semmonen, päivä-, päivätöissä vaa tommonem̆ mäkitupalai̬n. ja se oli yhrel_iltaa tullu kotiaas. ja sit vastaa oli tullu sitte se, (i-),  vanhaisäntä ko oli nyt haurattu ja kual(LU). ja non, se oli, pelästynny kovast jos(sas) oli, oli sittem mu-, muka sanonu sille. ja kyl se tositapaus pitäs_olla niin_isäukko sit väitti ja puhu. että isäukkokii, kuuli sen niiŋ ko se oli peri-, nuarempa. ja sit se oli sanonnu että noi̬n, "ajas siä, tää asia ilmi. että miä olem poikaiŋ käreŋ kau̬tta saanu kualeman". ja sitten_on,. no se, puhu sitte sille, se, päivä-, -miäs niim meni sitte, Mäntsäläs noi̬n, Mänttäläf fallismannile puhumaa ja. fallisman̆ni puhu, sille, Mäntsäläm provastille. sitte ne otti ser ruumiin_ylös ja tutkivat, ni(n) oli lyäty keskel̆le päätä nau̬la. ja se oli siheŋ kua[llu]. ja sitte ne, ei ne ollu puhunu mit̆tää ne oli hakenu sen, sem pojan sitte kattomaa sihi ni poika oli pyärtynny sitte ja, tunnusti niin_että hän löi sen nau̬lan̬, isääs päähÄ. ja sitte ne sitte väittää että noi̬n, että kualeet, anttaa ilmi jotakim mut_että se vissii o harvinaistapaust. ei Askolas_om mitää erittäim puhunneek koskaa että kualeet_olis mitää, että, on unii nii sanovat näkiväk kualeest ja se oli jotain, puhuu. että olis missää liikkUNNU.

IN: No puhukos ne mitää semmost et silk kualeelt ois jäänyj joku, asia  esken ett ois sitä tullu…

AM: no semmos nii sitte ne, kyl, ne, siiv Vakkolaskii monta kert̆taa et silt jäi̬, joku toimitus miŋkä se nyp̆ piti, oli luvannu eläessääs, tehrä tai, sil tapaa, että se jäi kesken_että kuiŋkahaa siiŋ käy ja. usein sitte olivat ni-, niiŋko joku, unta nähny taas siit sellassest ja. että oli niiŋko, unissaas tai sil tapaa että se oli sitte niiŋko, tullu selitys sille että kuiŋka sem pitää nyj̆ jatkaa (ja) tehrä. mut_ettei non, ei ne mitää koskaa täs, puhunneet vakkolai̬sekkaa että olis niiŋko, liikkunu tai, kulkennu ku, muutamap puhuvat_ennev vanhaa että ne, kualeek kävelee ja,. mut_että toiset, sihin_aik̀aa oli kyl melekeeŋ kaikil se, usko että heŋkimailma täytyy olla. että noi̬n, ettei se ihmisen, ruumis jää mut_että se sialu pitäs_olla, olla heŋ-, oi̬kee nyn noin, jossai̬ missä se sitte on. mut_että heŋkimailma pitäs_olla, jälel.


Litterointi teoksesta Askolan murretta. Suomen kielen näytteitä 32, s. 35–38.