Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Töysän näyte

Töysän murre kuuluu eteläpohjalaisiin murteisiin.

Maija Onnela (MO), s. 19.2.1889 Töysän Suutalan kylässä.

Haastattelu on tehty 12.8.1962 Töysässä Mähösen kylässä, haastattelijana Jorma Rekunen (JR).

Signum: 1481: 1.

JR: Minkäslaista ammattia se teirä' 'isänne piti?

MO: no se, see oli vain sellanen, me-, mettätyämiäs ja, tervaa, tervaa ruukattii [et]tä tervahruuki(a talavella aina vähä, ja kesällä poltettii. jolla sitä, jauhosäkih hintaa piti tulla. sih-,

JR: Olitteko te siälä kahtomassa kun sitä tervaa tehtii?

MO: oon minä ollu' 'usee. useen sǝ-.

JR: Toimittakaahan nyt kuinka ne sillon sitä tervaa teki.

MO: no sitä kus s-, kun ne nyt oli, ne te- tervaspuut sitä piti kolomena kesänä ensit teherä, sitä ensi, kolottiim p- pualiväliin se puu, ja sittes se jatkettiin toisena kesänä sittes se kol(o)mantena, oli sellanen suani yksi jät- jätettii (joho), niin se suanittii ja sitten ne vasta hakattii ja sitten ne, rouhittii ja laitettiin nin se oli sellaneh hau-, hautakumpu, johka ne laðottiin sellane, ja siälä oli, siäl_oli sellanen si- siiri sellanej jokin josta sittes se terva rupes kus se kuumeni nii, kyllä se oikeeh hautasiira oli, sitä ei osannuk kaikki oikeem polttaakkaam mutta kyllä mu' 'isäni sitä poltti kovasti.

joka kesä oli, sellanem piäni hautaruuki josta tuli niiŋ ku, kakstoista ja kol- kol(o)mettoista tynnyri(ä. ja Vaasaan ne tervat sittev viätii. mutta, kyllä ne silloj jo viätiij junalla, [jot]ta aikasemmi' 'ov viäneet hevosillakit täältä Vaasaan tervatynnöri(ä mutta, kyllä silloj jo, mu' 'aikanani oj junal- junalla viäty.

JR: Mitäs ne, siirat oli?

MO: no s_oli, sellanen virkanimi se siira joka, sellane, jotta se oli sellanem pomo, vähä. joka osas sitä hautaa sitä joh- (sitä ei) osannuh hetikääj jokahinem polttaas sitä hautaa (n_o)tta, s_olis, (jot)ta se oli se, sellane, virkanimi vaa.

JR: Kiärs- kiärsiko ne siirat sittem paikasta paikkaa?

MO: kỳllä niitä pyyre- pyyrettii' 'aina sitte, aina siinä lähi- lähipaikoille. mu' 'isäni velì oli Lammimmäeh Heikki se oli aivav vasituineh haurampolttaja ja. siiraksi sitä sanottii. to- tervatynnörillä sai, seittemäntoista markkaa. ja seittemäntoista markkaa makso, saraŋ kiloj jauhosäkki. siihe, sillo. jotta kut tɔ- tynnöri tervaa oli nii, sitä aina verrattiiŋ kuiŋka monta jauhosäkki(ä saa irti kun, jo- joŋka aiva' 'ostettavana oli. jauhot.

JR: se oli suuri raha sitten.

MO: se oli, se oli suuri raha tosijaa.

JR: Kuinka kauan sitä yhtä hautaa, tartti polttaa?

MO: no, kyllähän siinä vissiiv vähä meni, toista viikku(a kyllä viikom päivät ainaki. kyllä se toista v-, taisi ollas s-, kahareksam päivää ja seittemä. kun se oli.

JR: Sitä tartti yhtä, yätä päivää polttaa.

MO: joo yätä päivää (jo)tta kur rupes, vähä niiŋ kul l- liaska meinas ruvetat tulemaaŋ ku, niitä turpe- turpeita, turpeilla se peitettiin niin sem piti mullatas sittet [jot]ta se siälä niiŋ ku, hautumalla vai, palo sisällä [jot]ta s_ei saanu' 'ilimiliaskas yhtääp palaa. multaa aina siiheŋ kovastij jos, jos rupes liaska näkymääj jotta siält_ei yhtääs saanup pois olla. ja näin, juhannukse' 'aikana niitä aina sitte, aljettiim polttaa(j jo)tta s_oli valakoset yät ja, siältä j-, ha- hauraj juuresta ne sytytettii(j jo)tta sev verra' 'oli siinä (jo)tta, ei aivam mättäät_ollus siihem maaha' 'asti, sin- siihej jä- jätettiiv vähä,

JR: Oliko se siira siälä sitten, kans koko ajan?

MO: o- oli se. kyllä se oli siälä ja joku toinem miäs sillä sittev viälä kaverina, ho- h- hoivina joteŋkij jotta jos olis liaska päässy, mitä kus sinnen nyt tervasi(a kovastin ne, saleet oli ja, terva- tervaskantojaki' 'oli nii, sehän niih heleposti' 'olis liamahtanu,  olletikkij jos tu- tuuli kovastij ja tuulisi(a ilimoja oli.


Litteroinut Kaisu Juusela.