Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Vouli (Elimäki)

Matilda Pihkala, o.s. Laine (ML), s. 28.2.1890 Elimäen Rahikkalassa.

Haastattelu on tehty 20.7.1962 Elimäen Hongiston kylässä. Haastattelija: Matti Punttila (MP).

Signum: 1782: 1

Puhutaan Moision kartanon rukiinleikkuusta pehtoori Rosenlundin ja vouti Elorannan aikaan. Leikkuissa oli hyvät tarjoilut ja torvisoittokunta soitti, eikä talkootansseista saanut kukaan lähteä kesken pois.

Murrenäyte

MP: Oliks sen voulin nim Heikki?

ML: Se ol Heikki se vouli nii, ennem maailmas. Ei se enään silloin ollu voulin ku miä olin noin taksvärkis. Siäl ol siit taas sellasii nuarempii voulii. Mm. Silloin ol pehtoorin, ne ol nuaret miähet molemmat. Toinen ol se pehtoor ol Ruusellunt ja, vouli ol oli Eloranta. Nii. Siit Moisios ol viäl siih aikah torvisoittokuntakin siit ne ol viäl siin torvisoitos ne, ne päälysmiähet ja.

Siit kun oltih ruispellol ja saatih ruis kaik, ei se ensimmäisem päivän loppunnu, mut vaikka se ei olis siit kestänny kun toisem päiväv vähän aikaa niin, siint sai siit päivän. Ja siit viätih vaunuliiterille, siit siäll ol kahvit ja, siit siäll ol tehty olutta ja riaskoij ja. Siit jokahiselle leikkattih sellain viäl sen kun ens kahvit juotih sellaim pullankäntti ja pual riaskaa ja, ja toisil jolla ol pulloi ja sellasii niin, niin sai sit vielä olutta sem pulloh täyteeh. Ja siit kun oltih kaik kahvitettu siit torvisoiton kans mentih siit, uusille tuville sanottiih, mentiih siit tanssimaa. Ja se torvisoittokunta puhals siäl siit ja, pehtoor sano että ”kukaan ei saa mennä ennemmim pois” että ”se ei saa päivää joka lähtee kesem pois”. Ja ol nuar elikkä vanha, niin kaik täyty tanssii siit noin, iltah astikka niin kauan kun päivä piisas. Mm. Ol siäl lystiikin, mut olhan siäl pellol kovaaki.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.