Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Viinan salakuljetus (Kymi)

Eerik Olli (EO), s. 28.3.1877 Kymin Kurittulassa.

Haastattelu tehty 24.7.1962 Kymin Kurittulassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 1784: 1

Puhutaan viinan salakaupasta ja -kuljetuksesta: tapauksesta, jossa viinapoliisit (syökärit) varastivat talosta salaviinat, viinan säilytysastioista (pullot, kanisterit, varpuset) ja metsässä olleesta säilytyspaikasta sekä viinan aiheuttamista kuolemista (juopuneen isännän ja työmiehen hukkuminen).

Murrenäyte

MP: Muistattenkos työ sit aikaa kun ne pirtuu salakuljettivat?

EO: No muistaham mie nyt sit kun ol tää viimenen, viimenen aika niin kyl täst meirän sivutteki monet yät niim meni, meni kantamukset seläs. Ja siit tualt puamist ylitte, yällä. (Niit) pirtukauppiahiihan niit oli tääl joka pualel.

MP: Mistäs ne oikein hakvatten?

EO: No Heilahrest ja Pyhtähästhän ne hakivatten täst näin ku ol toi sähkölinja tuas noin, sit sähkölinjaa myörehä ne menivätten sinne Heilahteh mettää myäre. Ja siit ne tuli täst näin tät kujaa myö menivätten tual Korkeaksem päin ain. Olihan niit viinakauppiahii täällä vaikkei täs meirän kyläs nyt ollu justih. Ei sit tarvin mistään kaukempaa men silloon kieltolain aikaankaan ettimää.

MP: Virostaks ne toi vai Saksast vai mistä?

EO: Nii mitä nyt siit muualt nii Virosthaan ne toi. Virosthan ne toi ennev viinaa kovast. Siit ol oikeen sellainen, sellaisii tukkukauppiahiiki jotka niit, oikein siält Virost vuovasi ja pienemmät kauppiaht niin siit ne otti täält näin, niilt taas niilt tukkukauppiahilt jotka niit Virost toi. Salakauppiahiiha se kyl ol.

Yhres paikassakin oli puhuvat, puhuvat et oli tuota siit ol sanottih syökäriks niit, niit jotka niit oli niit poliisii jotka vahti ni, vahti niit ni ne oli syökärit, syäkärit vahtimas. Ol sit, ne ties että siin talos ol sit viinaa ja ja sit ne ol keittänny, panneht ne, ne arvel että niit on, siäl kellaris kun ol hauta − siel sanottih hauraks siel niin, kun ol suuret tuvat niin meilläkin oli ennev vanhah kun ol se vanha talo niin, oli hauta siit oli ja siel ruukattih kaljatynnyrii ja kaikkii ja − niin ne syökärit oli sit meinanneht että, että ne on tual hauras niiren viinat ja, kun ne ol illal menny niin sit niil ol, tehty, tekivät sanovat tien, että sen haural luukun kohral pitää tekeh, heitil tilaa että hää käyp siit maata että sit viäl huamen ettiivät niit. Ja ne ol siit tellänny (− −) ja miähet kun oikein nukkuvatten niin, silloon ne vetikin niiren koko sen, puisterit pois siint hauran ovel erest ja viinat korjasvat pois. Miä tiärän mi-…  Tääl se nyt jossakin ol siit sellaim paikka mis se on ollu, puhuvatten.

MP: Minkäläisis astiois ne niit viinaa kuljettivat?

EO: No olhan niit nyt, nyt täs viimisel aikaa niin ol nää kanisterit, niitä sanottiin kanisteriks. Tuas oli tual meiränkim mettäs oli tuas, ol ihan tyhjii tual kanisterii tuas vähii matkoi tual mettäs niin, vaikkei se meiräm mettäs mu naapurim mettäs, ja mie siint menin kerran sivootte ja, siel ol niin suur kasa niit van-, piänii kanisterii, ne ol siel tyhjentänneht ne ja, sit kaupal-, kaupaks taas saanneht. Siält Pyhtähäst tuonneht, eivät ollu tuonneht tänne kylih astikka niit kanister nyt piänis pullois siit. Että mistä ne siit toi ne kun ol suur kasa niit tyhjii kanisterii siäl mettäs.

MP: Olikos niil mitää muuta nimii kun kanister?

EO: Em mie ol muuta nimii tien. Ne ol kanisterii.

MP: Mitäs ne varpuset on?

EO: ((Hymähtää)) No, ne puhuvat varpusii että se ol sit piäntä kauppaa vissihkin, sit sanottii varpuseks. Miä kun en ol ikänäin niiren pelis ollu nii mie en paljo niist tiärä mitää mut et olehan miä kuulu niiren puhuva.

Oha niit tässäkin kyläs ollu niit juappoikin ennen oli. Tuas toi naapurin isäntä ja kuali, kuali tuata kun juavuksis oli tuol Koivu- (− −), kalanpyylys ja se ol silloi jo täs loppuajal kun se ol Karhulah hallus kun Karhula osti sen. Ja ne ol Karhulam puolest siit pyytämäs siäl ja, siäl juavuspäissäh, liek hääm menny koskeh vai lieks sen kuka sen, pannu ja sinne menetti henkeh ja, pelkkää juomiist piti ain.

MP: Olettenkos tyä kuullu että, jos oikein kovast juop viinaa nii, voip syttyy vaikka palamah?

EO: Em mie tiälä siit että mut, onhaa voiphaa se olla niinkin että, niinkin että… Kylhä mie olen noit, lehtiihäm meillä tulee kaikellaisii nykyjäh kun tulee ihan. Ohan niist näkee yhtä ja toista mitä niis on. Tulee.

MP: Onkos tääl päin ketää muita hukkunu kun tää naapurin isäntä?

EO: No em mie tiärä, tuah Koivukoskel on kyl yks, noit Karhulan tyämiehii mut se nyt kuuluu jo selvim päin kun, hukku ja. Ja siit se yks viinakan-, viinammyyjä ja nii hukku tual noin tual, Parikan kohtah tuah noin, hukku. Olivattev viinaväli-, viinareisuil näin talvel ja, eikä se tiännykkää ja se oli keskipaikalt, sula auk ja se ajo heposen kans ja suorah sulah. Ja siit ne, hevonen ol siit, jäätynny tuaho johkin kiinne ja se mies sit kevääl, kevääl siit löyty tuost, Koivukosen (− −), miekin olin viel kattomas kun toi, se yks miäs sel löyti siit, siel rantah kun oli, ottanu johkiv vähä kiinne ja se ol siit sen, löysi sem miähej ja. Se ol siih viinah kuollu. Ja sit kuol, Karhulan tyämies hukku tuah Koivukosen, meni Koivukosest alas meni niil likihperi, virtaa ja se veikin, veikin sen muassah koskeh ja sinne hukku. Em mie muita kuullu (kukaa) täs ois huk-,  täs ois hukkunnu.

MP: Ai siin on niin kova virta siin Koivukoses?

EO: Ooli ei siint. Kyllä siint ei, siint ei mitenkääm päässy jos sihi, paatin kans meni nin kyl se ol viimenen kerta.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.