Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Uutuudet (Anjala)

Hanna Lampinen  (HL) (o.s. Anttila), s. 23.3.1882 Anjalan Junkkarissa.

Haastattelu tehty 1.9.1964 Anjalan kirkonkylän Lampilassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 3559: 1

Puhutaan uutuuksista: autosta, pyörästä, radiosta ja televisiosta.

Murrenäyte

MP: Viäläkös muistatten kun ensimmäisen auton näitte?

HL: Muistan. Joo asuttih silloin tuol, siält kylemmäs myö oltih Holstilas. Nii, mie menin siit kuttuh sit naapurin emäntää että ”tules sie ny kattoh minkäläin tuolt maantiältä tulee että siin ei ol hevoist ja se tulee”. Ja se ol niin korkia ni että sellai niin kun nyt jo kun… se tul täält maantiältä myäle. Ja myö ei tietty mikä se ol. Ja mie olin nys siit jo silloin, nyt jo vanhempkin ihmii että nyt ollu jo viis kuus, kuus vuotta ainaki naimisiskih, kum mie sen ensimmäisen näi.

MP: Eikös sit pelätty oikein?

HL: Nii pelättih.

MP: Ja hevoset pelkäsvät?

HL: Nii ja pyöräil-… Ja pyörääkään ei nyt ollu. Mie usko että tääl Alakyläs ei ollu pyörää kun me ostettih siit noin meilän tuota vanhemmalle pojalle, ja sit siit imehtel jokahii.

MP: Se oli aikamoin ihme.

HL: No ol.

MP: Muistattenkos ensimmäist ratioo kun se tul kylää?

HL: ((naurahtaa)) No kun noin meillä ol ensimmäises sellain kitekone. Mut kun ei siin_ol… Sit siin_ol kahlet korvat ja sit siit kuullelttih sit siitä mut. Ja siit noin. Ei meillä viäl ollu noin kum pappakin kuol noin nyt, oikeir ratioo, muuta ku se kitekone. Kakskymmmentkuus vuatta.

MP: Mut sillähän kuul ja samat asiat.

HL: Niin kyl sil kuulu mut että eihän sitte voinnu kuullella ku kaks aina, siit ku niil vanhoil ol sellaset korvat, millä si kuullelttii.

MP: Ja nyt oj jo semmosiikii konehii millä näkee?

HL: Mm.

MP: Olettenkos käyny kattomas missää?

HL: Olen ohan min noil, jokahisel noil lapsil. Mie en tykkä mie en noin.((yskäisee))  Kylhän miekin sen saisiim mut em mie, em mie tykkä siit noin. Minust on, ettem mie nys sentäh vanha ihmii viitti sit aina kattellakkan kaikkii ja, siit tuot, se nii myöhäseks tulee aina että jo käyp makaah nii, em mie ole. Miul on vaar ratio.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.