Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Tuliaisia perenaiselle (Haapasaari)

Hjalmari Eerola (HE), s. 14.4.1886 Haapasaaressa.

Haastattelu tehty 7.7.1964 Haapasaaressa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 3476: 1

Aiheena on seprakauppa, jolla tarkoitetaan Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden vaihtokauppaa, jossa suomalaiset toivat pääasiassa silakoita ja saivat virolaisilta viljaa. Virolaisen kauppaystävän puolisolle vietiin tuliaisia ja vastaavasti saatiin syksyllä kaaleja ja lanttuja.

Murrenäyte

JE: Minullakin oli, oli siel Aaspreem moisios, ja se oliki hyvää kauppaa se Aaspereen kauppa sielt, sinne meni paljo silakkaa ja, ja sai hyvää viljaa sieltä. Ja hyvim mitattu. Miehet aina puhuvat että hyvä ku, saivat ite mittaa että on hyvin mitanneet sitte.

MP: Olkos se hinta aina sama?

JE: No hinta ei ollu ihan aina sama jos tuli tuollaisii, jotka ei ole ennen sielt, eikä ollu kenenkään seproi nin niilt otettii kaks ja puol täyttä tai kolme täyttä sitten. Mut jotka oli nyt vakinaisii seproi ni niilen kaa oli se kaks, kaks täyttä ala, aina oli sitten se hinta niin syksyl kun keväälläkin.

MP: Mut ei seittemää sentää otettu koskaa?

JE: Ei sellaist saanu ku ei kukaa hullu maksannu. Ja rahan kaa ne ei ostannu mitään mut se oli vaav vaihtokauppaa.

MP: Mitäs täältä muuta vietii kun viljaa?

JE: Ei viljaa mut silakkaa.

MP: Taikka silakkaa nii.

JE: Nii silakkaa. Ei ei täält muuta niil vietykkää. Muuta ku joka sitte vei tuota seprallaa sit jotain sellaisii tuliaisii niit nyt vietii että, vietii joku pääliina ja, ja tuota, esiliina ja semmost. Kun se on sellai että naiset, jos naisen kaa on hyvis välis niin tuota miehetkin on. Niin, niin sit kun, miäs kävi rannas silakoi hakemas ja sil anto sitten, jonkun esiliinan tai, tai pääliinan anto sille, mukaa että ”viep perenaisel sitten, sille emännäl sitten Suomen tuliaisii” niin niin miäs oli nii hyvillään siitä  se sano ”eks ma katsusin sil jälle sykisel. Kyl ma tasun kyl ma tasun.” Se oli sitte nii hyvillään siitä että, hään syksyl muistaa ja, muistiha ne ne. Kuka toi sitten, säkin kaalii kuka toi lanttui kuka mitäkin että ne aina sen korvasivat ettei se, se ilmaseks menny. Muuten hauskaa kauppaa, hauskaa kauppaa se oli ja, eikä ne, virolaiset nin ne oli nii rehtii ei ne pettänneet. Ei minullakaa jääny sielt saamata kun, kun yhest astiast jäi hinta saamata ja miäkin kävin siel jo aika kaua ja. Ja ja tuota sekin kävi siin tapaukses että mies joutu muuttamaan niin kauaks että, pois siint Vihulavvallast ja että se, meni aina tuon Rakkuvuoren taakse ni, mikä se on se kaupunki siellä, yli kolmekymment kilometrii matkaa nii se joutu sinne ku se oli puutarhuri ni.

MP: Oliko se jossai moisios ollu töis?

JE: No se oli Vihulam moisios se oli puutarhurina, kärnärin niin ku virolain sanoo.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.


Kalastajakylä. Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.
Virolainen rannikkokylä. Kuva: Ilona Paajanen.