Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Taikoja (Kuusankoski)

Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.

Haastattelu on tehty 18.8.1968  Kouvolassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 7456: 2

Puhutaan naimataioista ja kotieläimiin liittyvistä taioista.

Murrenäyte

MP: Oliko semmosii, mitä sanottii silmänkääntäjiks?

AJ: No ((nauraa)), kylhän ne silmänkääntäjii puhuvatten. Ja noitii sihe aikah puhuvatten. Ihmek kun ne pelkäs kun, ol joku kuallu ja siit kun, meni jotakih tietä myöten nin, sit jos siel vaikka mikä ois noin, puuhu lyönny niin, siit ne san että ”siäl noita hakkas”. Min ihal lapsues ne puhu noitii ja, silmänkääntäjii. Siit ne puhu kylläki. Ne niin kun, ennen yks, se nt ol iham min naapurissainkih asu niin, se puhu viäl täl viisil että kun, sem poika men siit että se ei, nyt ois äiti antannu milläh ottaa siit se otti ja, siit se sano että siit yks mies tul ja, sil ol kahta lajii pullos. Että se tuot, siit anto sille, että se anto sellaist lääkettä että, sit ei se päässykäh erooh siit. No nythän on sellaisii lääkkeit tiätyst ehä sit tarvi ennenaikaistka ihmeetellä. Nythän on mitä tapleettia vaan. Mut se menee sih vanhah tää viäl.

MP: Ai semmosii lääkkehii ettei päästkäh eroo?

AJ: Niin. Kahles pullos ilta-. Toises ol valkiaa ja toises ol punaist. Ja kun se siint ryyppäs nim millääh se ei päässy eroh enää. Vaikka se nyt ei ollu niin, sillekkäh sille pojalle ollu olevinah mielehiin ja äitille ei ollenka että. Ehä siin nyt se ol min nuoruessai justii se tapaus että. Se ol mennykki sit justiih silloin, silloin ne ol menny naimisii että siin nyt oj ja jo, kaheksankymment vuotta vissii.

Ennen aikahan ne sano että lämmitti. Useammatkih puhu, että se lämmitti. Mie tiälä millä ne. Lääkkeil ne lämmitti. Että kun ne sai annettuu niille, pojil ja sil viisil ni millää ei päässy eroo. Siit yks kun ol ennen ku se ol, yks sit taas menny sinne olks sil vehnäist vai, mitä siit ollu ni, siit se tuata, taas anto vehnäsen palan, se men vehnäsen kans lämmittää. Ni, siit se tuata, antoki sen possolle se, nainen siit sen vehnäsen, ei syönnykkä. Ja sit, posso kun ol menny, sen peräs aina ja ryhissyv vaan että, se ei tahtonnu mitenkäh erota siint naisest. Niin sano että se olkih lämmitettyy siit se, vehnäsem pala ja, sit ku se anto sille possolle ni posso tul raivoihi. Kyl ne tollaist puhu em mie tiälä onks nää totta mut oikeiv varmast (--), min nyt niin kun, taas minust paljokih vanhemmat ihmiset kun siit puhuvat.

Sit, noitii ne pelkäs kylläki. Niin kun ennen aikah, tol viis kun ol lampahii. Ja siit, pääsiäisyönä ne men sit, lampah jaloist, lossih villoi. Että lammasonnee. No ((naurahtaa)), minkih kotonain siit kun, niin että myö sit katteltih kun, ol näis talois niin siin ol saksil noin, kerittimil leikattu että. Myö oletettih et ol joku ottannu, oisko tuo ollu. Myö nyt oltu, mitääh taikojen tekii eikä, uskojii mut, että oisko tol ollu perää tollaisel. Kyl ne on käyny. Ne ol tehny ennenaikaset ihmiset vaikka minkäläisii noitatemppui. Siin nyt oj jo siit nin ku. Siit nyt on jo kauan ku ne sit on tehny ja se on, seittemänkymment vuatta ainakih että mie olin nuar kun ne puhu noit.

MP: Tekkö ne silloo mitää konstii kun, jostai vierahast paikast ostettih lehmä?

AJ: No tek ne jos, lehmä taikka hevoin otettih niin, ne tek sen että sit millä se talutettiih se lehmä tai hevoin nin, siit se laitettih ennen sit, kynnyst mihkä viätih se, se millä tuotih se naru taikka mitkä ol, että se men sen ohitten, taikka sen päälitten noin, että siit ei se karannu. Tää on min aikasev viäl että tollaist ne puhu ihan silloin. Ni se, totta on se asia. Niin kun ennen ku ne toi aika pal tuotih ja, hevosetki nehän tuppas karkaamaa. Ja lehmätki ja kaik niin. Sit kun ne laitto sen narum missä talute-, talutettiin niin, siit ei se pitäny lähtä karkuu. Se (--), min nuoruessain tollain tapahtu.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.