Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Taarastin Matti (Kuusankoski)

Martti Mäkelä (MM), s. 14.2.1887 Iitissä.

Haastattelu on tehty 9.6.1964 Kuusankosken Keltin Metsä-Mäkelässä. Haastattelijana on Matti Punttila (MP).

Signum: 3460: 2

On puhuttu eläimistä ja niiden eliniästä. Taarastin Matin mielestä hyvää sikaa ei kannattanut tappaa. Matti ei muutenkaan pitänyt töillään kiirettä.

Murrenäyte

MP: Mitenkäs vanhoiks noi muut elää? Mitenkäs sika?

MM: No sit harvom ((nauraa)), harvon tailetah pitää oikeen ni, nii kui, kuinka se eläis. Täs naapur- kyläshän se ol yks, isäntä joka sano kun, pit mennät teurastah sikaa ja se teurastajah hankki jo ja, kun ne men, men siankarsinaa ni san että ja ”ja kun kerta oh hyvän sian saanu niin ei sit viel teurastetakka”. Se sano ((nauraa)). Se se jäi jäi sil kertaa, em mie sit tieläk kuinka kauan se olis pitäny.

MP: Oliks se tuola Elimäellä?

MM: Oli, oli.

MP: Missäs talos se siel oli? Olikos se siinä Vilppulan kylässä?

MM: Vilppulashan se ol. Suurtalokshan sit just sanoovat sit. Taarasten Mattihan se oli ennen se, nimeltäh joka, joka se sano että, ”kun kerta hyvän sian on saanu ni ei sit viel teurasteta”.

MP: Sehän on aika surkias kunnos se talo ollu.

MM: Juu. No em mie oikein ol ihan käyny, käynys sisäl tutkimas mut kylhän, kylhän siit puheit niim paljo, liikkuu että.

MP: Se taitas olla rikas talo. Eiks sil op paljo mettää?

MM: No niihä ne sanoo että sil o hyvä mettä, mettä mut. Mut se on siin sama kun siankih hoitamises ettei, ei sielt, sit (raatsita) kaataakkah siit. Juu.

MP: Mitäs se taarasti ennen tarkotti?

MM: Em mie oikei ja sit tiäläm mistä se sen olis saanus sen Taarasti nimem mut. Mut Suurtalo se nyt nimeltäh on oikein se (talo).

MP: Minkäslain mies se Matti ol?

MM: Se ol sellaim pitkä, pitkä laiha mieshän se oli. Se ol jokseenki ehkä, ol se minuu vähä vanhemp vissii. (Ku) nuoria oltiin ni sit oltii tuol, Korian asemal siel oli sit, semmoiset juoksukilpailut. Se oli sittek kans juoksemas se ol semmoin, salam metrim matka muistaaksein mitä ne juoksvat sinne. Ja sen sit, sit pit elestakasij juosta että se ol vaan noiv viiskymment metriä, pitkält sit, rataa sinnen niin sit, kun se juaks ja kun se meinas kääntyä ympär niin ku se roppas siih, maantiälle ((nauraa)) sit, mahallee niin, siin ol ettimiist ennen ku siint ylös pääs ei se, juoksu jäi sihe.

Kylhän, kylhän siint, Matist on juttui piisannuk kyl. Sanovat että kun se, ol vähän sellasii, iltamyöhäsii että ne, syksylläkih niin, ne lehmiäkin etti lyhlyn kans sittem mettäst vasta kun ((nauraa)), ol nii pimeet et, ei ne ehtinny oikeen aikanah, lehmiä hakemah ni. Ni kyl niil kaikkii sellasii kopelii vähän on ollu.

MP: Jokos sen talon asiat ol sen Matin aikan rempallah?

MM: No kyl ne ol, kyl ne on ollum min muistiin, ettei. Ei ne tahtonnu, touvollekka, joutuak koskah aikanah että ne. Ja samaten ne viljat jäi sinne, sinne usiammast ettei niit, ehlittyk korjaamah eikä muuta että, kyl se sellaist, sellaist niilen talonpiti on ollu vähä.

MP: Eikhän siel vieläkin täs joku vuos sitte ollu heinät pellol, keskel talvii? 

MM: Niin kylhän, kylhän ne niin on ollu ei ne niist ol nii, suurta kiirettä pitänny niilen töiten kanssa.

MP: Viäläkös työ siitä Matista muita, juttui muistatten?

MM: No en, em minä nyt oikeen, oikeem paremmin Matist muistam mut, kun em minä oikein ollu, ollus sen kans paljo tekemisis mutta. Nythän ne siit puhu kun tää Matim poika sit toi, siin naapurissa ruukas käylä, iltasin sanomalehtiä lukemas sii, niin kun se tul, tul illal myöhäs sinnen niin, talovväet läks maate niin ne sano siit aina että, ”ku lählet pois niin sammuta sit tulet”, kun ((nauraa)), ei se välittännys siit et vaikka talovväet, nukkuh läks niin, kyl se voi siel lukeav viel lehtiä sitte. Kyl ne vähän omituisii, omituisii on ollu niin, niin Taarastim Martti kun ne sen pojatkin.

MP: Marttikos se oli se vanhempi?

MM: Martti oli.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.