Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Seproissa (Haapasaari)

Hjalmari Eerola (JE), s. Haapasaaressa 14.4.1886.

Haastattelu on tehty Haapasaaren Eerolassa 7.7.1964. Haastattelija: Matti Punttila (MP).

Signum: 3476: 1

Aiheena on seprakauppa, jolla tarkoitetaan Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden vaihtokauppaa, jossa suomalaiset toivat pääasiassa silakoita ja saivat virolaisilta viljaa.

Murrenäyte

MP: Eikös täältä yhrel paatil viety useamman talon...

JE: Viätii.

MP: … kalat?

JE: Vietii, viien kuuen talon kalat. Ja kevään aikaa kun se, meni vähemmin silakkaa ja oli vähemmin tuotavaa nin, toisinaa sopi sil viisin että yhel paatil nin, nin sai melekein kaikki. Viätyy.

MP: Olikos joka talost sitte kuitenkin, ainakin yks henki mukana?

JE: Yks henki oli, oli välttämätö, että jokahinen tuota, ku ei kukaan seprojaa jättänny ettei vie, silakoi sille ja, ota seproja vastaa rantaa kun se tulee ja, toimita sen ka asiat, sen kaham piti selvittää kevääl että tilasi tavaram mitä syksyl tarvii ja nim pois päi. Se toi jo siit rantaan tullessaan nii se toi jo sillon sitten mitä, mitä kevääl tilasi ja, se sepra sitte jo siinä, suunnitteli kuinka paljo se painaa että, jos hevone jaksaa vetää sen rantaa ja, ja tarviiks tulla yhel hevosel tai kahel hevosel.

MP: Ettei kukaa vieny toisen talon silakoita, niile seproile taas?

JE: Eei ei sil viisin ei ollu koskaa. Joka talost kävi aina kellä seprat oli ni joka talost kävi aina henki. Siäl oli sillon oli noi luotsien eukotkin niin ne kävi Viros, ku luotsit oli täällä kotoo kiinnä hommissaa niin, niin eukot kävi Viros, ja tekivät silakkakauppaa.

(– –)

MP: Kävikös koskaa niim päin että ne olis, ettei olis ollu antaa silakkoi että ois jääny toisim päiv velkaa?

JE: No onhan sit, tiätys sattun niinkiim päin että. Se jäi se, toisinaa jäi sil viisiin että, kun oli varustanu nyt niille, seproillee silakat, kun kirjastaa katto kuinka monta astiaa ja minkälaiset astiat kelläki menee, ja ja tuota, se aika alko menemää umpee kun, Viros oltii ja se, jokahinen koitti saaδa silakkans niim pian kaupaks kun suinkin. Ja, ja olis, niinku määrätty että sillo ja sillon, pitää olla sitten silakat, jo kaikki myyty, ja vaihettu, ja ja tuota säästi ja säästi seprallaa silakoi ja sit ei kuulu rantaa ja, pitäs jo huomel lähteep pois ja miul on viäl se, se silakka-astia tuassa ja, sit ei enään uskaltannu pitää nin, tuli annettuu jo toisel seprallaki keltä taas oli jo silakat loppu että se, siel lopus niin sitte kävi hyvim paljo tuollast vaihtumiist.

MP: Se ol sovittu aika sit aina?

JE: Niin se oli sovittu aika kun, aina mentiin siihen justii juhannukses. Mentii sinne Viroo ja, ja sit oltii niinkuv viikko sitten sen jälkee siällä sitten, ja sit ku Viroo päästii nim mentii heti, kun oli lasti maalla saatu nin, silakat tuotu maalla sit lähet-, lähti miehet maalla sit seproi perää. Ja, ja ne kävi sitte muutamis talois mut ehän ne joka talos voinu käyä kun oli pitkät matkat, kävellä siellä. Ja, ja tuota sitten siel Haljalas, siel kakskymment kilometrii ylös siintä rannast niin, Haljalas sit viel siihem pantii toisinaa ni pantii, pantii paperlappusel, missä ne ilmotusasioi niil oli, siin ilmotustaulul että, että Suomen seprat jo tulleet että, että ”tulkaa hakee silakat rannast, Velkir rannast”. Sit ku ne kävi kirkos niin ne katteli samal, ne maalaiset niit ilmotustaulullakim mitä oj ja, siit ne oli ihav varmat siitä että jo on Suomen seprat tullu.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.


Kalastajakylä. Kuva: Ilona Paajanen, Kotus.
Virolainen rannikkokylä. Kuva: Ilona Paajanen.