Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Ruutitehdas (Sippola)

Vilhelm Rämä (VR), s. 1.6.1886 Sippola.

Haastattelu tehty 31.7.1961 Sippolassa, haastattelijana Matti Punttila.

Signum: 806: 1

Vilhelm Rämä kertoo Turpaan ruutitehtaasta, joka paloi 1890. Tehtaassa tehtiin ruutia Pietariin ja Suomenlinnaan sekä materiaaliksi rautateiden rakentamiseen.

Murrenäyte

MP: Onkos siinä alempana mitää kalapaikkoi Summajjoessa?

VR: No, ol siäl pitkij jokii ain sai sinne, koskelle astikka mut täs, suullahaa myö ain pyylettii ne ol siit taas siäl ne turpahaiset käy kalastelivat siäl alempan.

MP: Turpaankoskiko siinä tulee vai?

VR: Turpaankoski. Siin ol enner ruutitehtas siin. Mihkä palo silloom pamaht, siin yhleksänkymment vai oliks se yhleksänkymmenyks sillon kahleksannel vuossalal. Kyl mie senkii muistan.

MP: Koskahan se oli tehty?

VR: Tuhatkahleksansataa seittemänkymentkahleksan siin ol vuasluku kun, siij jäi kuivoohuanees siin ol pitkät piiput niin kun tehtaas muissakii. Ei nyt ihlan niim pitkät ollu kun Inkeroisis ja ((nauraa)) Myllykosel mut, ja niit ol monta kolmekii (tual). Ni se mik ol kuivoohuone elempän, tääl ylempän nii se tuat, se jäi pystyy ja siin ol vuasluku tuhatkahleksansataa seittemänkymmentkahleksan. Se ol ehkä valmistun sillo.

MP: Kuinkaham monta rakennusta siin oli kaikkii?

VR: No kyl siin ol usiampii. Siin ol sil… Viäläkii on ne patterit siiv välil ja ne ol ain, rakennukset, mitenkäs noin nyt olis, olkha sit kolme patteria siäl on, kyl ne siäl ov viäl nykkii ne kivipat-… Ja ne välis ol ain ne rakennukset, silt varalt että jos se, sattus syttyy ja pamahtaa niin, ettei menis kaik mut kun se kerran, sytty ja räjäht nii ne ol kaik ilmas ne, teh- ne, rakennukset. Se jäi mikä ol kuivoohuane tääl, liki ehkä noi jotai, viis- kuuskymment metrii siint tehtaast tänne ylöspäi, nii se jäi että se, ol se vuasluku viäl kauan aikaa.

MP: Kuinkahan iso koski siinä on?

VR: No minä sit putoust, kyl siin kohlin korkia se putous on. Mut ei siihin aikaan kun se tehtas ol niin ei silloi viäl turpiinii ollu. Ne ol vespyärii sanottii. Ne ol, ehkä noin kolme syltä läpimitatej ja siit ne ol, toiset ol, ehkä noim metrin ne siivet levy-, levyy, ol sellaiset rautalevyt. Ja siit ol ens tehty sellai lankuist sellain ojanne, varajoki mikä vei vettä kosest sinne tehtahal. Ja siint ain siit tuat, vespyärän kohlalt ol siit taas tehty ojanne että siint sait siit, siin ol sulku että kun ei se osa käynny niin siit, se taas tukettii ettei ves päässy sit ves-, sit vespyärää pyärittää. Ei silloo viäl ollu turpiinii, ne ol kaik vespyärii, hirmui laitoksii. ((Naurahtaa))

MP: Kuinkaham paljo siälä mahto miähiä töis?

VR: No kyllähän siäl useamp kymmen ol, kymmenej ja sillai kuulemma rahallinen tehtas se ol että raha liikku mut, kuulemma siit että ne tais, käyttää hyväksee ne johtajat ettei siin siit ne, isännöitsijät niim pal pahast hyätynny. ((Naurahtaa)) Että hyväst kävi ku siäl tehtii kolmellaist ruutii. Jahtruutii ja tykkiruutii ja kiviruutii. Ja sil ol kova menenki sil kiviruulil ja ehkä sit, meinaan sit tykkiruutii viätii Piatarii ja Viaporii, hevoskyylil ne ol kaik, hevosien kaa velettävä. Ei silloin ollu autoi eikä junii. Ol justii sit kiviruutii kun täm Pohjammaal ja, ne rautateitä tek nii ne tarvi sit kiviruutii.

MP: Minkäläisillä ajopelil niitä viätii?

VR: Hevos-, hevospelil. Se ol talven aikaan siit se, se ol vaan sellain kesän aikanen tyä. Kesäl se tehtas kävi. Talvel siit sit velettii, et ol kymmeniikii hevosii, ain kun, roikas. Siit iissenöör ol johtamas siit kun Viapori. Isävainaa se sano olleens sen, iissenyörin kaa ain, sen sit kyylis. Ja siit ensimmäises kuarmas, siin ol laku, punanel laku, salom päässä siin, ei saanu mitää tupakoila eikä, mitää tupak-, sellaisii tuliasehii, ei oikeer rautaakaa. Se ol tehtaas ja sil viisii ettei minkäälaist rautanaulaa eikä vasaraa, et tuat ne ol kaik kuparist mitä käytettii. Se ol näät se olis, se  kipinäst se olis syttynny. Ja kipinästähää se siit kuulemma syt-, ol syttynny.

MP: Olikos ne erikoistekoa ne, reet millä, vai kärryt?

VR: Ei, jokahinen omal reellää, reslat ja siit. Mie muista mite monta puutaa se, ei se ihlan suur ollu se määrä miten monta ty-, ne ol puutynnyrii ne. Ja siäl ol siit niit tynnyrintekijöi ol usiampii sellasii jotka, ustatkin sil viisii että niin kun, nyt että se ol niin kun tynnyr ol, että mut se… Ei se nyt niin ehjä tarvinnu olla että se vettä pit mut että. Ja siit ol matto kuulemma vilttimatto viäl päällimmäisen. Että siin ol nyt, se ol nii raskas että nyk korkiampaan kuarmaa niin, miäs justii jakso nostaa sen tynnyrin. Ja siit isävaina haasto et kerran ol… muista mikä, paikka se ol tääl Hels-, täl puole Helssinkii niin, siäl ol siit yälläkii vahlit yöpaikois missä ne yätä ol niin… että kaks tynnyrii ol hukkunnu yällä vaik ol vahlitkii. Että se ol sellaist arvotavaraa sihin aikaan. ((Naurahtaa)).


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.