Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Rippikoulu (Jaala)

Ida Raita (IR), s. 30.7.1887 Jaalan Uimilassa.

Haastattelu tehty 13.6.1960 Jaalan Uimilassa, haastattelija Paavo Pulkkinen (PP).

Signum: 347: 1

Ida Raita muistelee nuoruutensa rippikoulua ja lukusia. Sitten hän kertoo jutun Iitin velhosta lukkarista, joka teki keinon (= kepposen) lukusilla kiertävälle papille.

Murrenäyte

PP: No minkäslais se rippikoulun käynti ol?

IR: No rippikoulun käynti ol seltaist että, katkismus ja historiaa luvettii siit ja, sit jokei osannus sit katkismust ja historiaa että se, osannup papillev vastatan nii, se jäi, ei pappi lassukkaa ripilles se jätti sen sit toiseks vuoleks. Harvahaa sit nys siit sem paremmaks enää tul siit että, mut laskihaa se siit toisev vuonna se pappi. Sit ripille.

Sellaist se lukutaito sihi aikaa ol. Et ei sit ollum mitäär romaanii eikä sit ollum mitään, lehtiikää. Taishaa ny joku leht tullas sihi aikaa mut ei lapset paljoo kattellu. Semmoist se ol se.

PP: Käykös se pappi tääl Uimilas lukusii pitämäs?

IR: Käy. Joka talvi siit lukusii pitämäs nii kun, nykyveheekii. Ja sit tot, sielt siit kuttuttii kuka kuttuttii siit rippikouluu.

PP: Kertokaapas niist lukusist minkäslaiset juhlat ne oli.

IR: No sellasii, sellaisthaa se lukuset ol nii kun nykyveheekii siit että, pappi siit luvetti, pappi sit − ei se tainnul luettaas sihi aikaa tot noi vanhaa kansaa, vanhoi ihmisii muuta kun tot noi, niit rippikoululaisii − muuta kum pappi vaa ittel luk ja yleisö kuutel. Ne, papillukuset.

PP:  No olkos lukkar mukana?

IR: Ool. Ja laulovatten siit että lukkar laulo ja pappi otetti. Ja sit ne aina tul jo toisem päivän, toisen iltan näi jo tulvatten sit sihit taloo missä lukusii pilettii ja, siit se koko päivä olvatten siit tot ja, siit taas vie-, siit otettii hevoskyyti ja vietii pappii siit taas toisee taloo, toisee, toisee kylää, ettei siin samas kyläs pilettym muuta kun tot noi, yhles talos vaa. Ja kaikki kansa, kyläv väet siit mänvätten silloi sinne, papillukusii.

PP: No syötettiikös sit?

IR: No papilleha laitettii herkkui mitä parastaa jokahii tapas. Tot noi, ja sithää oltii pulas ja pelättii että mitä nyp papilles saap oikee.

Ja sit, tot noi, ei tääl Uimilas ollum mut minä kuulin siit sellaist juttuu kun tot noi, ol sellai velho lukkar ja, lukkar siit ol tehnyp papilles sellaist temppuu että tot noi, se men esiks sit emännät kysyvät lukkarilt että ”mitähää sit nyt oikee papillel laittaih” nii, silloi tot noi, se lukkar ol jo sanonu että ”keittäkäi juustoo”.  Se ol tuol Iiitim puolel tapahtu se sellai asia. Ja se käy siit, usejammas paikas käy siit sellai temppu että tot noi, aina keitettii siit lukkaril-, tollep papillej juustoo. Pappi tyty viimej juustoo. Ja se ol paalannu (= valittanut) että, että mitähää vasten noi emännät joka paikas keittää sit juustoo. Mut se ol lukkarin, se ol lukkarin keino että tek että ”pappi nii tykkää että keittäkäi juustoo”. Mut ei tääl Uimilas sellaist tapahtunus se ol tuol Iitim puolel tapahtunnu.

PP: No mitäs tääl papille annettii?

IR: No tääl keitettii, mitäs tääl nys sihi aikaa siit herkkui ol lihapullii liet tehneet jos saivatten ja, ja potaattimuussii ja, läskii käristvättej ja jos puuroo keittivätten taikka makejasoppaa − siihää se papirruoka ol.

PP:  Mitäs se makeasoppa ol?

IR: No, kur rusinoit otettii, ja luumui siit ja sit keittivätten.


Litteraatio pohjautuu Terhi Ainialan kirjaan Jaalan murretta. Litteraation on yksinkertaistanut Eeva Yli-Luukko.

Terhi Ainiala: Jaalan murretta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995.