Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Räsymiehet (Miehikkälä)

Helena Koso (HK), s. 14.10.1878, Säkkijärven Laihan kylässä.

Haastattelu on tehty 15.7.1963 Miehikkälän Muurikkalassa, haastattelijana on Matti Punttila (MP).

Signum: 2393: 1

Puhutaan suomalaisten ja venäläisten välisestä kaupankäynnistä. Suomalaisilla oli ruoka-astioina vain puuastioita ennen kuin Kyyrölän venäläiset alkoivat tuoda saviastioita. Vastineeksi he ottivat lumppuja ja heitä sanottiinkin ”räsymiehiksi”. Myös vaate- ja rihkamakauppiaita tuli Venäjältä. Suomalaiset puolestaan veivät Pietariin halkoja ja kiviä.

Murrenäyte

MP: No miten sitte alko tulla niitä muita asteita ku puuasteita?

HK: No sitte alkovat tuua sieltä, Kyyrölästä vai mistä ne alkovat sit tuua semmoisia saviruukkuja ja sellaisia sitten rupes tulemaaj − jotta sit ne puuastiat jo hävisivät − ja niitä räsymiehet käivät kaupalla niit, niitä ostettiin sit räsymiehiltä sellaisia, vatija ja kuppia ja niistä sit saatiir ruveta jo syömään.

MP: Ai räsymiehiä kulki siellä päi?

HK: Nii räsymiehet toivat siit niitä. Niil o, hevosiin kans ajelivat ja, ne kuulut olleem muolaalaisia oikeen ne, räsymiehet. Sit niil ol kaikellaisia asteita jotta sit kun niillen, etti sellaisia vanhoja vaatteita mitä hyö ottivat sit niillä sai asteita. Sillä lailla niitä rupes siit tulemaan sieltä, sieltä Vennäin puolta päim missä hyö sitä sit siellä tekivät. Siellähän ol oikein sellaiset savevvalajapaikat missä niitä sit tehtiin.

MP: Kävikö mittää muita kauppeita?

HK: No kyl niitä käi nuita vaatekauppioita. Niitä käi siihe aikaan niitä ryssäläisiä poikia vaatekkaupalla, aikamiehiähän ne jo ol.

MP: Missä ne kulettiit niitä vaatteita?

HK: No niil ol sellainen, iso, tälläinen pitkä reppu täälä selässä ja, niil ol sanottii konttiiks niitä ni niil ol siellä konttiissa niitä tavaroit, vaatetavaroita.

MP: Olko niillä mittää muuta ku vaatetavaraa?

HK: Olha niilä sitä rihkamatavaraa siin sit muuta, kaikellaista rihkamatavaraa. Mut vaatetavaraahan niillä ol kyllä paljon.

MP: Missä ne olliit yötä?

HK: No ne mihin talloon aina sit, ottivat niitä yöks.

MP: Olko ne amassa paikassa tavallisesti?

HK: Usiampaa, missä rupesivat pitämää ni ne kuuluvat siin aina sit usiamman yön, aina kun kulkivat ni sit niis sammoissa talloissa ni enemin pitit sit sitä yöpaikkaa, missä ne kerran niitä rupeesivat pitämään.

MP: Mitä ne sannoit tavallaa ku ne tulliit talloon?

HK: Noo ne sa-, ne sitä alko tarjota siit jotta hyö… Mut kun ne ei osanneet haastaak ku ne ol niin… Vanhemp, aina käi se vanhemp mies siit aina jotta ne olis liki toisiaan sit, se käi aina toisesta paikkaa toisee jotta kun, ei osanneet haastaa ni sit se vanhemp mies käi aina selittämässä. Kun nee olivat nuoria poikia ne toiset. Ja tarjosivat vaa että ”ostakaa, ostakaa”. Sen ne kyl osasivat jokainen sanoo että ”ostakaa”. Olhan niillä monellaisia vaateppakkoja siellä selässä kantelevat.

MP: Ai se vanhemp vaa osas suomia?

HK: Niin, vanhemp mies niist ain osas suomia. Kun se ol käynt jo kauemman ni, se ol näät jo oppint sit paremman suomea jo haastamaam mut kun toi nuoria poikia eihä ne osanneet.

MP: Olko ne eri uskoo?

HK: No ee…  Vissiihän se venäläine, em mie tiiä sitä hei uskontovaan. Mut ei ne mittään siintä, sanoneet. Mut tietysthä heillä ol se oma usko se nii et jotenkin.

MP: Se vanhemp mies tuli sitte hyvin toimeen kun?

HK: Niin, hyvinhä hään tul toimeen ku hään osas jo kerran, kerran. Ne tulliit aina meillen ku miun isävainaa, ol sellain et se ol käynt siellä, aina siel Vennäällä, Pietarissa kesän aikana ni, ne aina haastelivat sen kans kun se osas hyväst venättä.

MP: Ai hää ol käynt Pietaris?

HK: Niin. Se ol sielä kanavalla, semmosessa pienissä paattiissa missä hyö sit seilal, kesän aikana ni, se ol oppint siellä sit venättä hyväst haastamaa nii ne tulit aina sit sen kans haastelemmaa siihem meillen. Ne ol ne ol niin kovia haastelemmaa niitä nauratti niin ku jo saivat haastella.

MP: Vieläkö työ muistatte nimeltää, kettää niitä kauppioita?

HK: Mie en mie ennää kyllä, mie muistan niien. Alekseikshan ne sitä yhtä sanoovat mut em mie muista että, mikä niien ol, sukunimi sit ois ollu. Alekseikshan ne sanovat sitä yhtä kauppiasta.

MP: Mitä töitä teiä isä tek?

HK: See tek ja sillä viisillä että käi metässä ja, kesällä ol aina sielä millon, maatöiltä, nyt ol siellä Pietarissa. Ne läksivät aina jo huhtikuussa ja, sit ne olivat siellä.

MP: Ai millasta työtä hän siellä, hää siellä Pietarissa teki?

HK: Nii, ne seilas sielä Nevalla sellaisissa pieniissä, purkkiissa se sano ain että, pieniä purkkia missä hyö seilaa. Olhan niitä paljol laivamiehiä aina keväälä läksivät ja, ne kesän olliit siellä siit.

MP: Mitä ne kulettiit niissä purkkiis?

HK: No em mie tiiä et mitä ne sit niissä kulettivat mut, sit kun se ain laitto kuuttoissa, ku enne seilasivat kuutot näät täältä, Suomellahelta sinne Vennäälle ni, sit se laitto aina meillen sieltä jauhoja sit ja, sokeria ja kahvia ja ryyniä ja, sieltä Vennäiltä niissä kuuttoissa aina laitto. Täältä veivät kuuttoilla, kuuttoissa halkoja ja sit sieltä se laitto tavaroita.

MP: Mitä ne kuuttoiks sannoit?

HK: Ne on, sellai-, em mie tiiäm mitä ne, sellaisia pieniä laivojaha ne vissiin olliit kun täältä Suomesta… Olhan näillä paljon kuuttoja mitä ne, kuuttoissa seilasivat halkoja.

MP: Vietiinkö sieltä mittää muuta Säkkijärveltä kun halkoja?

HK: Eihän ne suinkaan sieltä mitää muuta vieneet ku halkoja. Kiviä tuolta Hämmeenkylästä, kun sielä ol sellaanen kivilouhimo ni, kiviä ne seilasivat sinne Pietariin.

MP: Millasta kivvee sinne vietii?

HK: No, lohkovat siellä poralla ja, sillä viisillä tekivät sellaisia tuukkia ja sit niitä veivät.

MP: Ei sinne mittää muuta viety, muuta kivvii?

HK: Em mie muistam muuten. Se miun isävainaa se käi sielä, lonkkaks sanovat sitä työpaikkaa ni se käi siellä, niitä kiviä ja sitten, särkemässä sielä. Hautalam Pekko-vainaal lonkkassa, sit niitä veivät kuuttoila Vennäille.

MP: Tuotiinko sieltä takasim mittää muuta?

HK: Eihä ne muuta tavaraa oikein tuoneet vissiin ni muuta kun kuka, osti ja mitä laitto sitte ni, kottiin ni, toihan ne niitä.   


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastannut Eeva Yli-Luukko.