Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Rangaistuspaikat (Kuusankoski)

Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.

Haastattelu on tehty 1.11.1970 Kouvolassa, haastattelijoina Matti Punttila (MP) ja Ritva Liisa Pitkänen (RLP).

Signum: 8978: 1

Puhutaan piiskausmännystä ja mustasta penkistä.

Murrenäyte

MP: Eikös vanhaa aikaa ollu semmoin tapa et olis, pahantekijöi pantu johkuu puuhu kiinni ja raippoi annettu?

AJ: No niihän se kuulemma, on viäl kum mennään ny, mennääs tonnej Jokelah ni, siinhäm pitäis olla… Et sie Ritvaki sit mäntyy muista? Nii, siel on sellai mänty johka ol laitettu ja siin on, niit siit annettu raippoi.

RLP: Mistäs sie ot sen kuullu?

AJ: Mikä?

RLP: Mistäs sie ot sen kuullu että on annettu raippoi?

AJ: Mie olen, em mie tieläm mut siin on kuus, tai mäntyks se om mänty. Ihan siij Jokelan näin siin tienhaaras.

Antoha ne nyt ennen siit kun ol, joka ol tuot, sellaisii pahantekijöi viätih kirkkookii. (– –) Siälä kuuluu viäl Valkealan olevan, sen kirkon nin kun kellotapuli nin, siäl kuuluu viäl olevan se musta penkki kor-, sit sanottii mustaks penkiks. Ja siit se oli ollus sellai… Eem miä muistak kyl siit on kauan siit että, siit nii. Joka ol vähemmim pahaa tehny ni, sit se ol alempiir rapuil, joka enempi ol, nii se tuot, laitettih korkiammalle. Kyl siint ol paljo toista vuotta kun on ollu. Ja siin anto raippoi ja mitähän tekivät. Em mie sit enää muistas sellaist että on siit nii, paljo toistasataa vuotta.

MP: Kertokos ne vanhat että mitenkä niit raippoi annettii?

AJ: Eei em mie sit em mie kuullu yhtääm mitenkä ne, siit niit raippoi os antanneet. Mut siit ne vietih vissih, jumalampalveluksen, päätettyy nii vietih siit sih, mustah penkkih, että osko ne siin sit raippoi antannu. Ol ne antannuk kylläki. Ja siithän ne antokih vissih sellaisille, jotka ei ollus siit taas niin, paljo pahaa tehnyn niin kun ne jotka mustah penkkih tul. Kirkon eessä vaik ois olleet em mie sit tieläm mut siäl ol. Ne sanoo että se on viäl se musta penkki Korias siäl Valkealas. Kellotapulin, siel jalassa noin.

Ja täshän, Jokelaas pitäis olla, yks mänty. Nehän sanoo että se näkyykih mut, em mie sit koskaa ol nähny, jossa ne anto siit raippoi. Että mitä se on. Siit on niin kauan aikaa.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.