Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Parantajavaari (Iitti)

Adolf Nyström (AN), s. 1872 Iitin kirkonkylässä.

Haastattelu tehty 17.6.1960 Iitin kirkonkylässä, haastattelijana Paavo Pulkkinen (PP).

Signum: 352: 4

Puheenaiheena on kielenoppaan isoisä, joka oli hopeaseppä ja sivutoiminen parantaja. Vaari oli parantanut vanhan mummon, joka muisteli tekoa kiitollisena. Kielenoppaan vintiltä oli löytynyt voirasioita, joita ihmiset antoivat vaarille vaivanpalkaksi. Vaari paransi hikitautiset lehmät neuvomalla etsimään navetan nurkkaan piilotettu tuokkonen täynnä mustia luita. Kun tuokkonen oli poistettu, paranivat lehmät.

Murrenäyte

AN: Minun tuata, min ol vaarim, vaarim tuata, sellaim parantaja joka parans ilmal lääkettä. Ja, äitäm ol niin tuhma, sil ol iso kirja, se ol näim paksu, se ol niin kun nyn nää piänemmät raamatut, ja kultaset rannit ol, joka lehles aina. Muk kun se ol viarast kiältä, niin äitem ol täys ruatsalain, se ei muuta osannu lukeakkaa ku ruatsin kirjaa. Niin, vanhemmat ol ruatsalaiset. Niin noin, mut isä kun ol suamalain niin sitter ruatsi jäi se, ne puhu aina suamee. Nii tuata se kolomes vallas ol käyny se ol hopiaseppä se vaari, ja ku se läks niin se otti sen kirjaj ja pan kainaloo.

No nyt sit kirjaa on ettitty ni että miä olen ettiiv vinnit ja joka paikan niin täysi ei sit mistääl lö-… Äite sano ”ei sit kirjaa piläk kunkaa kättä lämmittämän”. Se luulee että se ol pahaa tekoo ku se parans ihmisii. Ei ottannu maksuu ja ilmal lääket. Niim parantel. Niin eihän tää tälläin mitää pahantekoo o. Niin nyt se kirja maksais kun sen saatais, nyt niit suamennetaankii ja, olishan se silloiv voinu mut ei huamattu että, menny noihi aptekkii olishan ne kiälii tiänny, osannu. Se ol kolmes vallas käynny se vaari. Sil ol kolmev vallam passi.

Niin tuata, tuata, sit täs tul yks vanha mummu, keppi käles, ja käv istumaa, tualillej ja, sit sano että ”ja jos ei vaarii ollu” sano ”tänä päivän kipjä olisin”. No isäm sano kohlastee että ”no mikäs sinuu vaivas” sano ”maahammeneväises se oli ja” sano. ”No mitenkäs se sim parans” sano. ”Ei se mitenkää” sano ”em mie tiänny em mie mitää lääkettä saanus” sano ”järvem päälles se vei” sano. ”Ja sitä myölen terves olen ollu”. Niin, äitem aina sano että, se sano että sellaim maahmeneväi joka järvem päällä om parannettava nii, siks vetäs nuarankii kaulahaa. Mut ihmisii auttaaksee täytyy tehlä. Juu. Niin kyl se parans.

Sit tual or rasjat. Sen, ne rasiat ne ottivat tuonnem makasiiniim, mie annon tuolt vinnilt se, se tul, mie olin tuol puhumas niille ja laulamas niin, noin, se tul mim perässäin tonnev vinnillen nii miä sanon ”ne on, ne ov vaarin aikasii rasvoi miv vaariir rasiat kun se sai voita siit lahjaks ku se parans niit niin, ne, kun ei se otam mitää maksoo niin ne lähetti voita”. Ne on sellaset kakskiloset rasiat noim pitkät. Kantta ei enää löytynny mut se rasja löyty, sen ne vei tonnem makasiinii.

Niin noin, siit se tul tähä kerta ja, missä talos se siäl mistä ne ne voitkii lähetti, se isäntä tul ja, sano että ”tien ny, minullek kolmet tolkkaa” sano ”mie en os sit noin hyväl tolkal ajaak ku sie Kimolast läksit” sano. Se ol siäl, Kimolas ens ja siit se vasta muutti tännes se, isä.

No siit sano että, ”tul sellai hikitauti lehmii että niit” sano ”ne ol aamul nii märkii ninettä niin, niin ku järvest nostettus” sano.  No, siit kulu se viikko sano ”mie pyhäl siit panin hevoset valjahiij ja läksin tänne”. Siinä on kakskymment kilometrii matkaa. No sano ”mie tulin tänne no, se vaari kävel sii tuvas elestakasiin” sano, ja siit sano että ”ne om pilattu teiläl lehmät”. Ja sano ”siäl on tuahkoi siäl,  karjatan nurkas ja siin om mustii luita. Ajakai sontaa pois niin kauan ku löylätte sen tuahkose.” Sano ”mie menin kotias” sano siit ja, ”maanantakin ol lehmät kuivia”. Sano ”pantii kolme hevoist siit valjahii” sano ja, ”siittet tuata ruvettih ajaa, puolee päivää astikka. Ol tuahkoin nurkas ja luita täytee” sano. Mustii luita. Nii.

Ja sit ne lähetti voita sillel lahjaks kun ei se mitää, ei maks-… Ehkei se saannu ottaa maksoo siint työstää.

No sitte kun se ol kipjä, sairas niin, äitem sano että myö sanottii että ”viisaa ny, meitille jotai kun ne ihmiset tääl kulkee että noi jotai osataa tehlä.” Sano ”ei teitim päännes sitä panna tässä”. Ei se mitää, mitää ei viisan. No ei se nyn niinkää tarpeeskaa ollus, se ol sillo hopiatyö se ol kallist tyätä.Ku se ol hopiaseppä.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.