Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Nuoriso (Miehikkälä)

Anna Väliaho (o.s. Kirkkopelto) (AV), s. 18.9.1878 Virolahdella ja muuttanut sieltä noin 15-vuotiaana Miehikkälän Hauhian kylään.

Helena Koso (HK), s. 14.10.1878, Säkkijärven Laihan kylässä.

Haastattelu on tehty 13.6.1961 Miehikkälän kunnalliskodissa, haastattelijana on Liisa Mäkelä (LM).

Signum: 1223: 1

Puhutaan entisajan nuorten seurustelu- ja vapaa-ajanviettotavoista: numeroleikkiä talvella, lesken juoksua ja parkiven lyömistä kesällä. Käytiin myös katsomassa ulkolaisia laivoja rannassa.

Murrenäyte

LM: Muistattehan työ kertoo miten ne nuoret ennev vanhaa seurusteli?

AV: Myö nuaret seurusteltii sillä lail että ai-, ei siellä, ei ennempään iltamia ollu. Aina kaikki seurassa millon oltiin numeroleikkiä, talvella oltii numeroleikkiä ja, kesällä leskiä juoksivat nuoret siitten. Minä olin sit jo isompa ku Virolahessa oltii, isompa ni, minua sit aina otti ne nuoret sakkiim mut kun ol, sit minusta nuarempa yks tyttö että se ol kaks vuatta nuorempa ni, ei ne hualineet sitä sit sakkiin mut minua siit.

Sitten taas kun ol siälä merel lähellä laivoja ropsinottajia, niitä ulkolaisia laivoja ni, sit ne aina mänivät niitä kattomaa pyhän aikana paattiin kans sinne lähettii ni, minut sit veivät mukaam mut ei huolineet sit sitä tyttöä mukaan, ni se ol siitä sit niin pahalla päällä miul että, ”siua vievät miehet mut ettei ne häntä vie”. Tässä nuoria miehiä ei ne ukkomiehiä mut, mäntiim mut ehäm miä uskaltannu laivaam mennäm miä jäin siihem paattiin siihel laivav vier. ”Likuski, likuksi tule tule likussi tänne”, kuttu ne laivamiehet. Mut ehäm miä, istuham miä siinä paatissa ja kattelin kun tuota, ja ne soitti sielä sit sielä laivassa niin kovast ja, käytii siellä. Ja sit aina pyhänä sit leskiä juostiin aina siellä ja, minua siit ottivat sakkiin.

Talvella ol sit taas siellä yks sellanen talo, iso talo missä ne nuoret siit aina kävivät − ehä niit ennen tanssia oltu mittää jos, (– –) kesällä ol siit sellaiset kansajjuhlat sit sielä, merer rannalla jossaki − sit numeroisillaan ja, joulun aikana sit piirileikkiä, pyörittii ja laulet-, laulovat siellä talossa. Mut ehäm miä rohtinu kotona, kun koti ol siinä ihan nii likkeellä niin ku tuo, neuvola tuossa. Ehäm, mium pit olla jo ennen seittemää aina kotona ettei sielä saa olla, vaikka olij jo rippikoulun käynyt ni. Yhen kerran olin siit vähäm myöhemmän että kerkisivät iltasen syyvä ni isä sano että ”jaa kuka ei ollu, iltasen aikana syömäs niin, ei tarvii ettiä syömist”. (– –). Et ennen ol nii kom-, komentoa piettiin. Eihän sitä, tuollaisia iltamia ollu ei jos yhet, sellaiset juhlat kesäjuhlat olivat mut ei niin kun nyt joka pyhä, ja välillä viikkoakii niin on aina.

LM: Mis ne kesäjuhlat olliit?

AV: No ne ol tuota, siinä ol sellainen meren lahti ja sellainen ne sanoit Ruonaanrannaks ni siinä ol ne, ensimmäiset kesäjuhlat ja siel ol sit, silpomista pitkään tankoom miehiillä ja kaikkia sellaista, mut ei siinäkään tanssia ollu (siel).

LM: Kertokaa minkälaista se ol?

AV: No siellä, oha siel nyt kaikellaisia kilpailuja pitivät ja, lukivat ja, kuka mitäkiin, leikkiä pit mut ettei siinä, ei sielä tanssittu. No ne aikasiin sit taas jo loppuvat siinä, kaheksan aikana et päivällä ne ol. Pitkä tanko ol niin kun tuo lipputanko tuolla. Sitä, sen sinne lalvaan ois pitänu silvoa siittej ja sit sieltä, sit sai palkinnon.

LM: Mitä se silvominen ol?

AV: No se ku näinikää män, sinne.

LM: Kiipeämist?

AV: Ni kiipeämistä nii. Ja kaikkea sellaista säkkipeliä, sellaisem pukim päällä istuvat, vastakkaim miehet ja säkin kans sit, löivät toisiaan kupsiit ja siinä sai toisem maahaan kaatumaan. Sellaisia leikkiä ne oli ennen eikä sitä tanssia ollu niin ku nyt, ehän ne muuta osaa tehäkkää ku tanssia.

LM: Mitä muita peliä siellä…?

AV: No ol siit sellaisia, numeroleikkiä ja, kesällä parkiviä lyötii siit että kynnet nurmelle että kynnet ruohossa siit ku siih parkivee (lyötii).

LM: Miten se parkivel lyömine (tapahtu)?

AV: No sitä enstään annettii kouraa ja sit tällä lailla pantii ja siit, tuolla lailla siit niitä, ja siitä sitten toisella kivellä noin ikään otettiin, siitä sit toinen kivi viskattiin ylöspäin ja sitten otettiin siit aina.

LM: Viskattii ilmaan (taas)?

AV: Nii, nii ja sit toista otettiin toinen näin viskattiin ilmaa ja sit toist otettiin siitä taas kässii.

LM: Pitiks ne saaha yhtä aikaa (kättee)?

AV: No se toinen, mänköön sit mihin tahtoo mut ku se toinev vaan siit siitä, tul kässiin siit. Ja sielä, siellä tosiaan eihän ennen ollu, että nyt ne ei mitä ossaam muuta tehäkkää kuv vaan, tanssit tanssit vaan aina.

Siel ol sit sellanen Nuhru-Mikko yhessä paikkaa, ja missä ne sit nuoret aina, olivat sitä leskiä juoksivat ja. Nyt ne ehän nyt tiiä sellaisist mittään nää nykyihmiset, näistä leikkiistä. Muuta kun tanssia vaan.

LM: Leikittiihä sillov varmaam piirileikkiä?

AV: No leikittii siellä siellä, nurmikolla sitäkiij ja. Ja talvella sit taas tuvassa joulunpyhhiin, missä ol sellanen isompa tupa.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.