Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Luotsin työstä (Haapasaari)

Erland Varma (EV), s. 31.8.1888 Haapasaaressa.

Haastattelu tehty 22.7.1969 Haapasaaressa, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 8519: 1

Puhutaan luotsin työstä ja koulutuksesta. Varman isä on ollut luotsi ja isänisä Haapasaaren ensimmäinen luotsinvanhin. Helsingissä oli venäjänkielinen luotsikoulu, ja harjoittelu tapahtui venäläisessä sotalaivassa. Ura kulki ylimääräisestä luotsioppilaasta (lähinnä kalastusta) palkatuksi luotsioppilaaksi (vartiota tornissa) ja lopulta luotsiksi (vierailuja laivoissa). Varma kertoo tutkintovaatimuksista ja piiripäällikön pitämästä kokeesta.

Murrenäyte

MP: Työ olette kalastannu ja?

EV: Niin. Kalastannu ja, päätoimi oli luotsiv virka. Ja siit siin sivussa aina kalastettii.

MP: Olikos teitin isä jo luotsi?

EV: Oli. Isä oli ja luotsi. Isä, isä kuali aikaseen, mie olin seittemäntoist vuotta vanha kun isä kuoli.

MP: Mikäs se oli, ei se Mikko Varma ollu?

EV: Ei se oli Topias.

MP: Ja Mikko oli sen isä?

EV: Sen isä nii.

MP: Ja seki oli luatsi?

EV: Se oli luotsivanhin se Mikko.

MP: Sekös se ol se Haapasaaren ensimmäinen luatsivanhin?

EV: No se se oli. Se oli ensimmäinen. Toshan se on kuva seinäl viäl, Ruatsiv vallan aikunen.

MP: Onkos tää teitin sukuu tää nykynen luotsivanhin, Mikko Varma?

EV: On. Se om minun, minun tuota setän pojampoika. Seräm pojampoika nii. Mut nythän tääl ei olekkaa luotsivanhin(ta). Ne on kaik siirretty Haminaa. Haminast saavatten nyt siit (toimii).

MP: Eiks tääl oo yhtää luatsii?

EV: Ei, ei tääl oo yhtää luotsii. Jos laiva tarvii täältä luatsii ni sen pitää ilmoottaa radiol sinne Haminaa, siit täält menee moottori Haminaa hakee luotsii. Joo. Niihän ne muuttelee niit asioi.

MP: Montakos luatsii tääl oli viäl?

EV: Tääl oli kuus. Vai viiskös meittii oli. – – (Eikka ja minä ja Mikko ja…). Kuushan meittii vissiin oli.

MP: Jou’uttenkos tyä mitää semmosta kurssii käymää? Vai mitenkäs työ (opitte)?

EV: No tuota. Myö päästii siihen aikaa luotsiks ni, käytii venäjän kiälen koulu Helsingis. Se oli kaks talvii. Oltii siäl koulus. Ja sitte kesä oltii Venäjän sotalaivas, se kolme kuukautta. Ja sitten, sithän se tuli suuremmat vaatimukset ain. Sit täyty olla merikoulun käynnehii kaikki ja. Mut siihen aikaan ei tarvinnu viäl ku miä olin. Pääsin luotsihommii.

MP: No työ ette joutunu sit merikouluu käymää?

EV: Ei. Ei muuta kun, ei muuta kun sev venäjän kiälen koulu Helsingis, ja siäl sitte oli merenkulun tietteest tehtävät ja niin kum merikoulussaki samal viisii.

MP: Pitikös siin olla joku, luotsioppilaan ensin?

EV: Joo. Ensin luotsioppilaan ja sitten. Taikka ensin on tuol oltii ylimääräsii oppilaita. Siit tultii luotsioppilaaks, palkkaa nauttimaa. Ja sitte sii-, ku joku vanhemp luotsi ni, se siirty siit automaattisest, vanhin oppilas ain men luatsi hommii. Että sit ei tarvi hakee niin kun nykyjää täytyy hakee.

MP: Kuinkas nuorena työ siihe virkaah, taikka siihen ylimääräsen luatsioppilaan virkaa tulitte?

EV: No se oli jo van, miä olin tos noin kakstoistvuotias, kun olin ylimääräsen. Ja sitte monta herrav vuotta olin ylimääräsen sitte. Sitte pääsiv vakinaiseks, ja siinä mie olij ja vissiin liki kaks-, liki kakskymment vuotta vakinaisen. Kun täält aina vähennettii luatsii ja, aina jäi sil viisiil eteepäin, ettei päässy hommii.

MP: Ai kakskymment vuotta vakinaisen luotsioppilaana?

EV: Nii joo. Em mie luotsin ka montaa vuotta ollukkaan, oikei vakinaisel luotsin. Se kesti nii kauan se oppilaana olo kun tääl oli, paljo miähii ja tuli hallitukselt määräys täältä vähentää nim myö jäätii aina sit seisomaa ja, ei nimitetty ylöspäi. Sil viisiihän se sitte meni aina.

MP: No mitäs sellanen ylimääränen luotsioppilas sai tehä?

EV: No ei sill ollu mitään työtä, se sai vaan kalastaa ja se oli vaan se nimitys ylimääräne. Se sai olla vaikka merel koko ajan. Mut ei sit yhtää vaarittu mihinkään tehtäviin. Se oli vaan se nimitys. Ja siit sitte seurasi aina vakinaiseks ja, ja sitte aina luotsiks.

MP: No entä kun tul vakinaiseks luotsioppilaaks niin mitäs siinä?

EV: No siin ei ole, siin täyty pitää vartioo tuol tornis kerrav viikos oli, oli vuorokaus siel vartios ja, ja sitte luotsim mukana kulki laivois, kun luotsit tarvi apumiähiä.

MP: Olkos siinä mitää määrää että kuinka usiast piti olla?

EV: Ei siin ollu mitään määrää. Ei yhtääm mitään.

MP: Mitäs kaikkii siinä luatsioppilaana oppii?

EV: No siin täytys oppii ensin noi, mataloijem pituus- ja poikkimerkit. Ne piti olla kaikki muistis päässä siit kum meni suorittaa tutkintoo niin se piiripäällikkö kyseli kaikki ne, pituus- ja poikkimerkit niist.

MP: Mitäs ne oikein on?

EV: No ne oli kun, noin kun ei ollu, viäl reimarii ulkoon, niin ku luotsattii laivoi niim piti tiätää mistä matala tulee vastaa et osaa väistää. Joo se oli sil taval vaa.

MP: Ai siin ol sellain tutkinto oikee?

EV: Nii, juu sellain tutkinto piettii.

MP: Mitäs siin tutkinnos muuta kysyttii?

EV: No ei siin, ei siim muuta kysytty muuta kun tää, kompassisuunnat ja, minkiv väylän kompassisuunta, ja kuinka syvä se väylä kuinka suurel laivan kaa siinä saa ajaa ja, kaikki ne semmoset täyty olla siit päässä, ennen kum pääsi luotsioppilaan, vakinaiseks.

MP: Mitkäs väylät siinä piti tuntee?

EV: Nämä nyt niin ku Haminaa Kotkaa, Viipurii, Koivistol. Kaikki ne väylät täyty tuntee.

MP: Ja kaikis näis paikois joutu käymää?

EV: Nii, kaikis joutu käymää joo. Etupäässä se oli melkein tuo Hamina ja Kotka ettei ollu. Sitten toisin loppuvuasin tuli jo toi Viipuri siit kun ne pitensi luatsauksii niin siitte tuli Viipuri täält suaraa Viipurii, ja Viipurist taas Kotkaa.

MP: Olikos siinä mitään että olis opetettu ohjaamaa noit laivoi?

EV: Juu siel, se oli sillon ku siel tutkintoo suoritettii nii sillon, sillon pantii ohjaamaa ja, pitämää perää ja, ja sellaist.

MP: Ai siin tutkinnossa oikei?

EV: Joo. Oli piiripäällikön, piiripäälliköl luonna kun piiripäällikkö oli tääl laivan kaa ni piti mennä sen laivaa ja sitten siällä se vei sitte joko Kotkaa taikka Haminaa ja, siinä piti sitä tutkintoo sitte. ”Mikä matala tulee vastaa” ”minä puolelle se jää” ja ”kuinka paljo siinä on vettä” ja, sellasii kyselivätte. ”Mikä reimari siinnä on” ni.

MP: No teitilt meni hyvin tutkinto?

EV: No se meni hyvin niin ei mul, ei mul mitään ollu siin. Niim monta vuatta oli ja ylimääräsen oppilaisen ja isäm mukan aina kulki, ku laivois oli niin.

MP: Pääskös semmonen vakinainen luatsioppilas koskaa yksin?

EV: Pääsi. Siit sem piti suorittaa, semmonen ohjauskirja annettii. Siit tuli eri, eri kirja siitten (kel on) oikeus luotsata, ja kuinka syväs käypiä laivoi. Toiset myö saatii sellanen, ohjauskirja ettei ollu mitään syvyysmäärää. Saatii luotsaa nii suurii laivoi ku siinä väyläl sai kulkii.

MP: Kuinkas suurii laivoi niin ku Haminaa?

EV: No ne oli siin, kahesttuhannest alas päi, aina. Ne ropsii siält vei ulos niin, oli isoi ne ropsi(faanarit). Joo.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.