Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Laiska mies (Jaala)

Taavi Urpanen (TU), s. 11.10.1878 Jaalan Huhdasjärvellä.

Haastattelu tehty 12.7.1961  Jaalan Huhdasjärvellä. Haastattelija: Pekka Lehtimäki ja Pentti Soutkari.

Signum: 690: 2

Taavi Urpanen kertoo Ketunkämä-nimisestä laiskasta miehestä, jolla oli itsetehty viulu mukanaan. Kämä oli kulkija, joka ei pitänyt työnteosta, vaikka tarvittaessa osasi monia asioita.

Murrenäyte

TU: Mut se on toi, kaikellai ammatti, jos sihi oikei miäs tottuu nii, se melkeen elättää − mä olen kattelu − on ammatti jotakuta kun se miäs uskollisest sitte tyänää pitää ja tekee ni, melkeen se elää.

Ketunkämä ennen ens Peköläs sil ol ammattina − ei se mitää muuta tehny − sil ol viuluvvinkale, puulaatikos, ja omatekoi ol se laatikko ja liekkö liekkö se viulukii ollu, ja se ei paljoo sit vähä laiskuus haittas ja. Mut se ol oppinu kuulkai hyväks, viulusoittaja. Se kävel vaa talosta taloo, ja myökii sit kototalol kun oltii rahlis tual Pekonkii torpas syr-, ja täälläkii talos se kyl ol ja monta kertaa soittel soittel.

Ja minä kun taas tiesin, silläki ol muutaki ammattii mut e, laiskuus haittas vähä vaa. Niin kun se ol kuuleppas oikei hyvä pellavaittel loukuttaja. No minähän sanoin et asia on nyn nii kun sattu tuleen syksyl ku pellavaset louku(tettii), että ”lähles sinä noi, loukuttaa noilen naisillep pellavaittet minä että minä en täs nyt oikeij joutais” ja se on om min kanssain tuttu miäs. Ja se rupes ja se loukutti siit ne pellavat.

No siit se tul taas toisen kesän käymää. Minä aattelin että ”mitäs pahus minä nyt sil tiettäsin”, aina pitää vähä jotai tiettääs sellasel miähel joka ei tahlo oikei mitää tehlä. Minä sano että ”no kuuleppas sinä…” Em minä valetta puhunu, se olikii nii kun em minä joutanu ittek koppii sillon oikei vissis tekeen, pärekkoppii. Minä että ”tos olis nii likee nuo tos riihel luona puut männääppäs kaataa siint joku puu, että tieppäs sinä noi meillek koppii kun kopat loppuu”. Ja tiäsin että kyl Kämä saap aikoi sitä. Ja perhana em miä uskonukkaa kuuleppas kun se yhlem päiväm − miä tein ne kyl pilkat sillev valmiiks ja ittes se kisko. Ja se tek kolomet tälläist kakskorvaa koppaa. Olkos huono mies, ettei mut kun ei tää halunnut tehlä, ei ei ((nauraa)). Sellasii pappoi ol.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.