Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Kuppaus (Miehikkälä)

Amanda Tylli (o.s. Hurtta) (AT), s. 16.4.1883 Miehikkälän Hurttalassa.

Haastattelu on tehty 15.7.1963 Miehikkälän tyllin kylässä, haastattelijana on Matti Punttila (MP).

Signum: 2392: 1

Muistellaan sitä aikaa kun lääkäreitä ei maaseudulla ollut. Monet vaivat hoidettiin kuppaamalla tai suoneniskulla, jolloin ”pilallinen” tai liika veri saatiin pois. Myöhemmin jotkut lääkärit ovat iskeneet suonta. Niin teki lääkäri Amanda Tyllillekin, kun hän pyysi.

Murrenäyte

AT: Kun ei vielä täällä ollul lääkäriä ni, sit soitettiin Haminaan lääkärille, ja sieltä. Apteekki ol Virojoella sit siitä sai lääkkeen. Mut tääl ei ollu lääkäriä viel.

MP: Oliko täällä ketää semmosta joka ois osannunna parantaa sairauksii?

AT: Em miä tiiä siiheem mittään, sellasta mummoo aim mikä ois parantannu, ei sillä mittään tiekkään sellaisella. Ei mut ei, em miä tiiä et oisko missään ollukkaan sellaisia.

MP: No entä jos meni käs paikoiltaa ni, olikos kyläs ketää joka ois saannu sen takasin paikallee?

AT: Em miä tiiäs siiheem mittää.

MP: Olkos kupparii?

AT: Niitä on kyl. Tuo Liisakiin on yks kuppar tuossa. Se sano hän kupittaa, mut nyt se oj jo mennyn nii huonoks että, ehän se ennään kykene.

MP: Mitäs vehkeitä sillä kupparilla ennev vanhaa ol?

AT: Miten?

MP: Mitä työkaluja sillä kupparilla ol?

AT: Kirves ja sarvii. Ja vihta saunassa ja, lämmintä vettä.

MP: Saunassako se kuppas?

AT: Saunassa.

MP: Mitenkä?

AT: Sillä viisiä että, sarvi imettiin kiinni nuoj ja, sit kun se, tul vähä korkiammalle ni sit se hakkaa sen rikki ja vyöttää takasin siihej, ja sit ku se tullee verta täyteen siihen ni ottaa pois ni se vie sieltä, tullee niim paljon sitä verta ni että ja, sillä viisiihä sittem muka terveeks tullee.

MP: Olko sielä sarven sisässä mittää?

AT: Ehän siellä olem mittääm muuta kun tyhjä sarvi ja sitten siinä päässä on, kum pää on aukki nii, siinä on sitten, siav vai minkä rakkoa siinä oj, ja siin ov vähäsen reikää sitten, siinä sen kovam päällä ettei sinnep pääse ilmaa paljo, ja sit kun ne immeevät sen ni, sit se tarttuu kii ja, antaa sitä verta sissää, kun se on hakattunnaan se iho rikki.

MP: Mihin se ver männee?

AT: No lattialle verestä kun, ottaavat ylös sen ni, se männee saunal lattialle, ja sit pittää pestäp pois.

MP: Millanen se kirves on?

AT: Se on sellainen niin kun, ettek työ ok kuppikirvestä nähny? Ehän se ok kun sellainen nuon niin kun, ois tuossa ollu nuonikkää sellaim pikkarainen (– –) nuoj ja, vars näin ni, sit tässä kun se, teräs hiotaan ni sit kun se on teräävä ni siintä varresta se ko, heittää nuonikkään, niihä ne tekkee. Se on sitä ennevvanhasta muotia mut, ei nyt ennään tuota.

Miulla kun ol kova verempaine päässä nii miä sit Karppeenillek kun kävin miä sanon että, ”saisko kupittaa” ni se sano että ”tulev Virojoelle hän kupittaa” ni mie, ja määräs päivän. Miä kum menin, siv Virojoellen ni se kupitti, pan tännen, kovast kiinni ja, tuohon kun nous se, tuota, suoni, se kum pisti sen, se lens ni että hirvittää se veri. Se ol se Karppeenin kupitus. Em mie… Sit sano et tuntuuks mitää ja katto silmii nii, miä sano et em miä mittään tiiä. Mut sit kun miä läksin kottiin tulemaan sieltä, sairalasta ni, kyl miä siit tiesin että minust on otettu verta. Sit sit olento virkko jo. Sit se kuttu miua viäl jälkeempäim mut em mie ennääm männy.

MP: Auttoko se mittää se kupittamine?

AT: Miten?

MP: Auttoko se mittää se kupittamine?

AT: Em miä tiä, vissiihän se autto kun sen kerral lääkär tek.

MP: Mihi kohtaa ne sarvet pantii?

AT: Ei se ol, ehän se, ei sillä sarvia lääkärillä ollu.

MP: Mutta silloo vanhaa aikaa?

AT: No se pantiin siihem paikkaam mistä se, imettiin korkialle ja se tul verta ja sit siihee. Ja sit kun se nostettiin ylös ni sit veri män lattialle,  no ne pit sit siivotak kuka, missä talossa sitä tehtii.

MP: Mistä paikasta sitä verta otettii?

AT: Mistä kukkiin käski ottamaan. Käestä taikka nisasta, taikka jalasta.

MP: Kuinka paljon sarvii pantii?

AT: Niim paljon kun, iter rohti antaap panna. Oisha ne pannu vaikka kuim paljom mut ehän ne ny, antannu sit niitä niim paljom panna.

MP: Missä tauissa se kuppar haettii?

AT: Missä talossa?

MP: Missä tauvissa?

AT: Em miä tiiäs sitä että, oisko se sit verempaineen tahiav vai mitä, mistä se siit haettii.

MP: Olikos suoneniskijä sitte erittäi?

AT: Ol.

MP: Kukas semmonen tääl oli?

AT: Ei täällä sitä ollukkaa mut niit ol muualla. Ei mein kylässä niitä ollukkaan, enkä miä täällä tiiäm mistää.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.