Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Kulkumiehiä ja huutolaisia (Elimäki)

Iida Anttila (IA), s. 12.6.1880 Elimäen Hongiston kylässä.

Haastattelu on tehty 20.7.1962 Elimäen Hongiston kylässä. Haastattelija: Matti Punttila (MP).

Signum: 1781: 2

Aiheena ovat kulkumiehet ja muut erikoiset ihmiset sekä köyhät vanhukset, joita kuljetettiin talosta taloon tai myytiin huutokaupalla huollettaviksi.

Murrenäyte

MP: Olettenkos tyä Punaleuka-Kallest kuullu?

IA: Ole. Mie o ollu sen aikan tuol taksvärkiskih, se on tuol Mustalam pellol. Se ol niin sellain paha päällysmies, jos se pääs päällysmieheks niin se aina moitti ja nalkutti.

MP: Tunsittekos työ siit sellaist miäst joka ol nimeltäh Helsinksaksalaine?

IA: Jaa se kauppias?

MP: Nii.

IA: No kyl miä senki, näin.

MP: Entäs Haara-Liisaa tunsittenkos?

IA: En miä sitä tuntennu. Muistak sellaist.

MP: Entäs Pulla-Tiltaa?

IA: Em miä sitäkää.

MP: No olettenkos tyä nähny sellast Sysmäj Jussii?

IA: Em miä olev vaan kuullu siint paljo puhuttavam mut em mie oon nähny siit.

MP: Mitäs te olette kuullu siint?

IA: Vai olkohan se nys se siit joka, muijah kans, vetkös se rekee vai kelkkaa vai? Jos se, jos se se siit on ni, siinthäm mie olej jotah puheit kuullu.

MP: Minkäläisii, siit on haasteltu?

IA: No että se o, että ne ol ni, kumpaka heist sit ol hevoin, se muija vai mies. Että se siit vaam pakisti aina sit menemää. Em mie om muuta kuullu.

MP: Ennev vanhaa niit tais olla paljo semmosii kulkumiehii?

IA: No niihä niit ol. Niihän niit ol sellasii, vanhoi ukkoi.

MP: Muistattenkos tyä muita sellasii?

IA: Em mie muista muita.

MP: No oliks kerjäläisii ennev vanhaa?

IA: No niithä nyt ol aina. Siih aikah kun nyv viäl rukihii puitih lavujen kans ja niin, sithän niit tul riihen ovelle aina pussinee. Kun siält kuulu puimiist ja tuulaamiist niin.

MP: Ruukattihko niille antah?

IA: Noh täytyhän niille antaa, ei sit nyv voinu olla siit antamata kun, pyys, rukihii pussii.

MP: Mitenkäs ennev vanhaa kun ei ollu mitää vanhainkotii viäl niin, missäs ne vanhat silloin olvatten?

IA: No talois. Niithän tual siit tuol kunnahhuonehel huulettih niin kum markkinahevosii. Ennej jouluuhan se ruukas olla se, että kuka niit otti, siit sai vähä rahaa.

Ja ihlah vanhah aikah ne ol siit vaan että niit kuletettih. Ne ol pari viikkoo talos, sit viätih taas toiseh taloh, ettei ne mitää huulettukah nii.

Miä muistan ainakih että kotonainkin neljä ol. Kaks naista ja kaks mies, ukkoja. Se toinen ol sil oli niin iso kuhmu viäl tos silmäm päällä niin ku nyrkki, ja se ol jo nii huano ettei se jaksanu, mut se toinen ol siit vähäsen, ettei se ollu ihlan niiv vanha. Mut se ol taas vähä sellain, siin ol vähäv vikaa. Se tanssi hyssytti niin, ja laulel että… Se ol sellain iloin. Siit ol kaks naista. Mut siithän ne, että niit siit, siäl kunnahhuonehel siit huulettih että kuka huus niin, sit niist vähä sai rahaa.

MP: Minkäs verran ne ruukasivat maksaa?

IA: No ne makso niiv vähä että ei ne niist paljo maksannu, vaikka vualen siit pit, sit toisev vuanna taas huulettih että, jos sit taas jätti saman taikka, jos siit taas toiseh paikkah sai muuttaa.

Kyl ne ol niiv vanhah aikah huonost ne vanhat että voi voi, sentäh kun nyt silloin, viäl ihlav vanhah aikah kun, toh ovempiäleh kuj joku, pola tuatih kylmäh tupah ja, anna siin siit olla niin kyl se on kurjaa. Kyl niit monta kertaa palel niin. Ja kun nyt pakkasel siit toiseh talohkin taas viätih nii, eihä, ei niill ollu vaatteitkaan, talost siit aina täyty antaa ne vaatteet sillo ku ne tul, jotah risoi siit annettih. Niin kyl, kyl se ol kurjaa vanhah aikah sentäh vanhoilkii.

MP: Mikäs se pola on?

IA: No kun se on lauloist sellain kolahutettu, lautoi lyäty vähä yhtee. Ettei se ollu nym mikäh siit oikee sänky, missä ne siit makas. Että sen siit taas sai viälä pois kun se pois men. Niin kauan kun taas toisen kerran tul. Ettei, eihä niit aina siit, pari viikkoo talos siit. Sit viätih taas toiseh taloh.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.