Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Keiju (Jaala)

Taavi Urpanen (TU), s. 11.10.1878 Jaalan Huhdasjärvellä.

Haastattelu tehty 14.7.1963 Jaalassa. Haastattelijana Vuokko Ylätalo (VY).

Signum: 2537: 1

Taavi Urpanen kertoo keijun eli keinun teosta ja keinumisen tavoista. Kylän pojat olivat kiusanneet virolaista poikaa antamalla keinussa liian kovat vauhdit ja tämä oli pudonnut keinusta.

Murrenäyte

TU: No nii nii. Miksei niit keijuihaa niit ol ennen aina ollu, kyläkunnis. Puustahaa ne ennen ol. Eihää ne ny ollu niin ko nyt, minul oo rautakeiju, jota kammaris saap heittää mut, maalaavat nyt uurestaa sen siit ja.

Se puukeijuhaa tehtii sil taval − täytyy nyt sit selitellän ni että noi − jos se tehlää nii että se ei om mikää hengevvaarallii, se on tehtävä nii luja, että ne tangot om pantava kuule, ensiksee, hakauksee mänemää sinne, keskitolppaa kovast kiinni. Ja sit, jos oikee vahvempaa tahto tehlän ni siit sihi ol, hieno kisko käännettävä viäl ja siit nauloil viäl kiin. Siit se kestää noi isomman sakim muk kun on sellai että kolmekkii, keskipenkkii ja sit laita-, laitapenkit on. No sehän on, mänee jo veikkoi laaja, täyty olla. Mut sit sihim mahtuu kuulek kolomeekymmene immeisee nii. Sylittäihä ne aina ruukkas keijul toiset istuu. Oikee se on totta. Nii. Että ei kun ei muutem mahtunnu ni ne nappas pojat aina, nätimmäl likan sylihinsä nii. Nii ne tek.

VY: No kukas sen keijun ol tehny?

TU: Mitä?

VY: Kukas sen keijun ol tehny?

TU: Kuka keijun ol tehny?

VY: Nii.

TU: No kyläm pojathaa ne, ittehhää ne tekvätten niit keijuujaa ja, sepäl tako, sepäl täyty navat tiettää vahvat ja pitkät niihi nyt isojen kylien. Mut sitte ol pienemmis paikois, sellasis yksinäisis talois vaan sellasii että, ne ol vaa tehtykkii siit että talovväk ittev vaa kun keijuvel ni, eihä se tarvinnu olla siit tehty nii iso ja vahva. Nii se sai ollap pienemp. Siin ei ollum muuta sit kun, ne laitapenkit vaa ja sit yks lauta vaa jos ol keskel. Ja keiju sekin ol. Mut sit jos se ympär lyätiiv,  huomaatkoha sie nyt sit asiaa miten se lyötii ympär, se keiju?

VY: No mitenkä?

TU: No kattok ku se näi nyt mänee, näi elestakasihaa se kyl vaa mänee kun, nyt, hetkuttelee mänemää. Mut sit jos vauhti isonnetaa ja tangost ottivatten taas sellaset, äkäperäsep pojat kiinni, jodka tahto, toisiaa vaikka pulottaakki siält keijust alas, ni ne heitti sen näi mänemää, kun se mänee näät, näi ympär, naponee, taikka kaikkinee päivinee, ihmisinee, penkkinee ja. Eihä ne penkit vallolleen saanu lähtän nehä ol kovast kii oltava, mut nous se kuv vaa että vauhlin oikei näät kun se ol, sit isompkii keiju raskas. Ja siit jos siin sattu käymää niin kun sanon, noi parikii kappaletta sellaist tiukkaa poikaa, ja kun ne heitti yksmielisesti, ympär se löi ittesä. Sillon sielt saatto jokup pulota. Nii.

Huhlasjärven keijul pilkallaa tekvät semmosen yhlellev virolaisellep pojalle kun se ol tullut tänne Suamee. Mä tiälä millä, retkel se tääl lies sit ollum mut se tek Siltastem mettää halakoi pellol lailas se mies. Ja riskihän se miäs ol, paksu jutikka, mustatukkai ukkel ja, sit kun se tul keijuu, ei ku se (ei voinu) olla jos ei siel maassa ollu siäl Virus keijuu siihi aikaa ni, se pappa paha putos. Nii. Ne kyläm pojat, löi nii kovaa että sit vissii rupes vähä päästä huiputtamaa ja, kankahaa se tul että jutkaht vaa. Ehä siin muute täs kankahas nyt kossum mut jos putos kivisee maahan  nin siin saatto kosta. Nii.

VY: Mitäs ne isännät tykkäs niist keijupaikoist ja emännät?

TU: Ne tykkäs siit pahaaha ne tykkäs että sit, kun ei ne tykännys sit että ne, laulel siäl kaikellaisii laului niin kom minä nyt sullel laulon sen et, ”miten sitten eleltäis, jos rakkautta rahalla saisi, mistäs se köyhä poika sitten, minkääläisen ystävän tapais”. Nii. Se on konu laulu se.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.

Selityksiä

keiju = keinu
konu = hauska, lystikäs