Kotimaisten kielten keskuksen kieliaineistojen ja -arkistojen esittelyt ja pääsy sähköisiin aineistoihin.

Kapinan ajalta (Karhula)

Tyyne Sofia Kuusela (TK), o.s. Vakkari, s. 16.4.1888 Kymissä (nyk. Karhula).

Haastattelu on tehty Pyhtään Siltakylässä 24.5.1969, haastattelijana Matti Punttila (MP).

Signum: 8482: 2

Puhutaan vuodesta 1918, ensin summittaisista teloituksista ja sitten ruoan hamstrauksesta.

Murrenäyte

MP: Siitä oli jo puhettakin siitä kaheksantoista vuolesta.

TK: Nii.

MP: Millasta aikaa se oli?

TK: Kaheksantoist?

MP: Nii. Olittekos te silloi vielä Kotkas?

TK: Juu mie olin Kotkas viäl sillo.

MP: Oliko mitää tappelui koskaa?

TK:  Ei. Ei siel mitää tappeluu ol. (yskii)

MP: Näittekö semmosta että olis käyty jotain taloista ottamassa ruokaa tai muuta?

TK: Ei. Em mie nähny, (yskii). Em mie nähny muuta ku sillo, oliks se kapinan aikaa vai mitä ku, niit tuli sielt rintamalt pois ja, sit ne vei niit ihmisii − ehän ne tainnu, tutkiiks ne siel työväentalol vai missä ja − sit ne pani sinne Karhulan sinne, aian taa sinne ratan puupinoo vastej ja, kuura- kuularuiskul laskivat. Siim mie näin ens kerta, ku ne laski ihan ku puita pinoo niit ihmisii. Jotka oli syyssä sit olevinaa, ehäm mie sit tiiä oliks ne kaikki syyssä vai. Em mie niit ymmärtänny. Ku se oli silloo sellast sekalaist se elämä. Em mie sit toista kertaa enää menny kattoo minust oli nii hirvittävää, ku tolla viisii. Toiset toi ruokaa miehillee ja, ei olekaa enää miestä eikä muuta. Oli ikävää aikaa seki.

MP: Siinä moni mies kuoli.

TK: Juu siim moni mies kuoli ja, toiset meni ihan syyttömäs.

MP: Ja toiset tais olla jossaa piilos?

TK: Toiset oli piilos. Toiset menee piiloo on sellasiikii. Ettei tarvir rintamalle mennä nim menevät piiloo johonkii saariihi ja sinne. Sellasiikii oli. Kaikkiihan niit oli.

MP: Nii siitä pula-ajasta viälä. Muistattenko että olis jotain perunajauhoo tehty ja?

TK: Kyl ne laitto perunajauhoa mut, kyl sit sai aika reilust kyl sit sai aina kaupastkii. Et ei siint mitää puutetta ollu. Kaikkii sai kun ne anto niit annoksii. Oli sellaset kortit aina kum piti mennä sitte, kun ne anto niit annoksii, jauhoannoksii ja kaikkii sokerannoksii ni, niit piti hakee sit sillom määräaikan aina kun oli käsketty. Kaupast.

MP: No oliko ne tarpeeks suuret ne annokset?

TK: Eei ne suuret ollu mut, ku mie olin yksin siin kotoi ja, herrasväki oli pois ni mie säästin siit ja, panin aina sinne, kassaa niit. Sit niist keräänty se oli mielissää insinöörskä siit. Sitä vastha se siit anto mulle, otti pankkikirjaj ja laitto mulle, sit viissataa rahaa pankkii. Juu juu, kaikkiiha sit on ollu.

MP: Eikös sitä käyty oikee hamstraamassaki jossaa?

TK: No kyl ne kävi ihmiset hamstraamas. Olin mieki yks kerta, mie ihan niinku huvin vuoks men yhen, Karhulan tytön kaa sit se oli sielt, niit Karhulah hevosii oli niit hovin, hovin hevosii ku me lähettii me oltii tuol Raussilas, Elimäel. Ens kerta mie olin sielkii em mie o koskaa ollun. Ne anto sielt kaikkii jauhoi ja kaikkii ryynii ja. Paljohan ne anto siält tavaraa. Eikä ne paljoo, maksuu ottanu niist. Oikee hyvii ihmisii siel oli, siel Raussilan kyläs.


Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.